Potilashuoneessa ei ole yksityisyyden suojaa

Tuntemattomat potilaat (Helsingin Sanomat/ mielipidekirjoitukset 7.8. ja 9.8.12) avaavat tietosuojan ja yksityisyyden suojan salat. Lääkärikierto on potilaan näkökulmasta kaikkea muuta kuin yksilöllinen, intiimi kohtaaminen. Huoneen kaikki potilaat saavat aimo annksen tietoa kanssakamppailijoista. Ikiaikainen lääkärien kiertotraditio lienee maailmanlaajuinen tapa, johon puuttuminen taitaa olla pyhä asia. Havannoitsin itsekin alkuvuodesta tilannetta. Siihen liittyi vielä epämääräinen punainen tietokansio, johon eri lääkärit ja hoitajat olivat koonneet tietoja potilasurastani. Mieleeni jäi tuolloin punaisen kansion tietojen sekavuus ja ennen muuta vanhanaikaisuus. Ei näkynyt tabletteja, kannettavia, graafeja tai koonnoksia sairauteni kehittymisestä.

Ehkä lääkärikiertokin voitaisiin viedä 2000-luvulle ja pohdittava koko kierron mielekkyys. Tässä kohtaamisessa kannattaisi pohtia, mikä on eri osapuolten rooli, mitä tietoa halutaan siirrettävän ja kenelle sekä minkälaisia tiedonhallinnan välineitä voitaisiin käyttää paperin (papyruksen) rinnalla ja sijasta. Jos kierto on jatkossakin tärkeä osa hoitoprosessia, kannattaisi vakavasti miettiä tuo yksityisyyden suoja, intimiteettiasia uudelleen. Potilas on ilman tätäkin rituaalia sananmukaisesti riisuttu kaikin tavoin. Moni itseni tavoin kokee varmaan senkin tosiasian, että lääkärit vaihtuvat jatkuvasti. Näin kontaktin saaminen lääkäriin jää todella vaikeaksi. (ks. ollin kokemuksia tunnisteessa olli potilaana. http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/olli%20potilaana)