sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kari Välimäen sotemalli - ministerit tyrmäsivät yhtäjalkaa



Päivitys 1.9.2012: Lisäymmärrystä Kari Välimäen mallista.















STM:n kansliapäällikkö Kari Välimäki julkisti oman karttansa soteuudistukseen 25.8.2012 Helsingin Sanomissa. Yllä on esitetty nykytilanne eli sairaanhoitopiirijako Suomessa sekä Välimäen malli kopioituna suoraan Hesarista.

Molemmat sosiaali- ja terveysministerit kiirehtivät heti kumoamaan Karin mallin hallitusohjelman vastaisena. Tuli oikein hyvään aikaan tuo malli julki. Nyt voivat molemmat ministerit olla samalla puolella aisaa tässä asiassa. Varmasti on Karilla taustalla ideat, miksi nykytilanteesta pitää edetä erikoiseen erva-alue - suuret kunnat -malliin. Erva-alueet ovat ns. miljoonapiirialueita, yliopistosairaalapiirialueita. Hesarissa heti HUS:n toimitusjohtaja kommentoi,  että Välimäen malli rikkoisi HUS:n palasiin, missä ei ole mieltä Aki Lindenin mielestä.

Välimäen mallissa sairaanhoitopiirit häviävät kartalta. Tilalle tulee 20 vastuukunta-aluetta. Nämä vastuukunnat lähialueineen muodostavat kokonaisuuden, jonka vastuulle tulisi perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto ja osa erikoissairaanhoitoa. "Kun pakkoliitoksia ei todennäköisesti tule, kuntia jää 150-200. Joukossa on silloin liian pieniä kuntia palvelujen turvaamisen kannalta". (suora sitaatti lehdessä Välimäeltä). 

Tämä sote-asia on todella hankala viedä erikseen eteenpäin ilman kuntauudistusta ja rahoitusuudistusta. Tässä on todella poliitikoille pala purtavaksi, koska intressitahoja on runsaasti. Pelkästään valtioneuvoston tasolla on kolme ministeriä asian kimpussa: kuntaministeri, sosiaali- ja terveysministeri ja peruspalveluministeri. Ja tietysti rahaakin pitäisi voida irrottaa uudistukseen. Vanhuspalvelulaki tuo oman lisänsä tähän. Myös kunnat itse ja vahvat kuntayhtymät ovat oma intressitahonsa. Ammattijärjestöt tuovat myös oman näkökulmansa soppaan. Miten saadaan turvattua esimerkiksi riittävät lääkärimiehitykset uudessa mallissa, vai unohtuuko tuo ongelma karttojen alle.

Olen itse aikaisemmin pohtinut tätä sote-kysymystä useassa blogikirjoituksessa. Näyttää tämä asia nyt nousevan vanhustenhuollon rinnalle käsittelyyn uudelleen. Vai oliko tämä nyt sitten vain Karin testamentti kuten Hesarin uutisessa arveltiin.

Päivitys 1.9.2012: Niin Karin mallin keskeinen pointti on, että hän haluaisi saada aikaan aikaisemmin 20 sotepiirin mukaisen ratkaisun. Kun kuntauudistus on täysin auki, tämä soteratkaisu voitaisiin tehdä 20 suuren kunnan ympärille. Samalla ilmeisesti Kari haluaa mallilla korostaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteyttä - erityisesti perusterveydenhuollon vahvistamista.  Karin mallia vastaan mitä ilmeisimmin taistelevat ministerien lisäksi "kuntapuolue" ja "sairaanhoitopiiripuolue". Toimivia organisaatioita ei haluta hävittää - sekin ymmärrettävää. Mitähän tästäkin sopasta seuraa? Jään tarkkailemaan.

torstai 23. elokuuta 2012

Lisää oppia Virosta - eGovernment

Viro näyttää olevan nyt Julkict-strategian tekijöidenkin sydämellä. Nopeus, hinta ja ketteryys puhuttavat suomalaisia kehittäjiä. Olen useaan otteeseen kuunnellut virolaisten alustuksia aiheesta laajemminkin. Nyt sain käsiini suomalaisten lanseeraamaa aineistoa aiheeseen (kiitos Jukka). http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show%2Fnews_id%3D12269%2Fnews_db%3Dweb_lehti2009%2Ftype%3D1

Viron eGovernment-hankkeen ydin on seuraava (suoraan lainaus saamastani materiaalista):
1. Lainsäädännön ja asetusten tuki eGovernment toteutukselle
2. Jaettu ja avoin kokonaisratkaisu sekä julkiselle että yksityiselle sektorille
3. Julkisten ja yksityisten järjestelmien tiedonvaihto toteutetaan määrämuotoisen tiedonsiirron kautta (X-Road)
4. Jokainen toimija sekä julkinen että yksityinen voi vapaasti valita omaa toimintaa parhaiten tukevan ratkaisun ja sen toteutustavan
5. Tietosuojaviranomainen perustettu tukemaan toteutusta
6. Käyttäjien tunnistautuminen tapahtuu pääasiassa ID-kortilla tai nykyään myös Mobile-ID kautta
7. Väestöllä innokkuutta käyttää uusia palveluja. http://ollinarkisto.files.wordpress.com/2012/08/egovernment-082012.pdf

1. Suomessakin on lainsäädäntö, tietohallintolaki. Laki on kuitenkin vain tekninen aloitus yhteentoimivuudelle. Eri tietovarantojen käyttöä säätelevät erityislait. Tämä on sosiaali- ja terveydenhuollossa merkittävä tiedon käytön rajaaja. Onpa se myös yksilön tietoturva. Tiedon valtatien vapauttaminen edellyttää myös työlästä olemassa olevien lakien läpikäyntiä. Siinä ollaan alkutaipaleella. Samaan aikaan ministeriöillä on lainvalmisteluresurssit kortilla.

2. Meiltä puuttuu jaettu ja avoin kokonaisratkaisu. Tässä ollaan Viroa jäljessä metritolkulla. Yhteisiä standardeja ei ole kattavasti. Infrastuktuurikin on hajallaan valtiolla, kunnissa ja yksityisellä sektorilla. Terveydenhuollossa hyvä yritys on eArkisto ja eResepti. Nekin ovat vasta orailla. Näiden kansallisten  järjestelmien takana ovat paikalliset järjestelmät, jotka ovat monenkirjavia iältään, ominaisuuksiltaan ja yhteensopivuudeltaan.

3. X-road  puuttuu Suomesta. Kaikki linkit, väylät eri tietovarantojen välillä ovat kahdenvälisiä. Näin esimerkiksi väestötietojärjestelmästä on erilaisia otoksia, kopioita kussakin toiminnallisessa järjestelmässä. Virossa vastaavaa ei ole. Kerran kerätyt tiedot ovat X-roadin kautta online käytössä. Yrityksiä tehdä tiedonsiirtomekanismeja on. Valtion IT-palvelukeskus on tuottanut VIA-tuotteen, jonka koekäyttö on takana. Onkohan sitä sitten integroitu mihinkään todelliseen toimintaan. On hyvä yksittäinen yritys, jonka rahoitus on kutenkin täysin vaakalaudalla.

4. Toimijan vapaata valintaa ei voi toteuttaa Suomessa, koska sen mahdollista infra ja standardit puuttuvat kattavasti.

5. Tietosuojaviranomainen on Suomessa ja se kyllä pyrkii tukemaan hyviä toteutuksia. En usko, että sieltä tulee esteitä. Pikemminkin monenkirjavat nykytoteutukset ovat Reijo Aarnion porukalle suuri työsarka, jotta kansalaisen paras ei hiipuisi.

6. Käyttäjien tunnistautuminen ID-kortilla on ollut meillä vuosikausia huulilla. On ollut kansalaiskorttihanketta, EU-korttihanketta, Kela-kortin laajennushanketta. Kaikki hankkeet ovat tyrehtyneet omaan mahdottomuuteensa. Ehkä perussyy on se, että taustalta on puuttunut kokonaisratkaisu tai kokonaisarkkitehtuuri. Viime aikoina on puhuttu mobiilivaihtoehdosta, mutta sekään ei ole realisoitunut. Kelakortinkin pakollisuus on jäänyt minulle mysteeriksi, koska meillä on nerokas henkilötunnusjärjestelmä kattavana perusinfrana olemassa. Niin erikseen ollaan biotunnistepassi ottamassa käyttöön.

7. Väestön innokkuutta uusien palvelujen käyttöönottoon ei voi väheksyä Suomessakaan. Kyllä on. Pankkimaailma on sen osoittanut. Verottajakin on sen osoittanut. Muitakin yksittäisiä hyviä esimerkkejä on kosolti.

Seuraavaksi odotamme JulkICT-stragialta potkua eteenpäin. Strategian valmistelijat ovat myös vannoneet Viron hyvien esimerkkien nimeen. Ehkä sitten eläkkeellä aktiiviseniorina kohtaan uuden tietoyhteiskunnan nerokkaine järjestelyineen.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Voisiko Suomi ottaa mallia Virosta ICT-asioissa sosiaali- ja terveydenhuollossa?

"Viron terveydenhuollon it-projekti maksoi 11 miljoonaa, Suomessa jopa puoli miljardiaSuomessa sähköisen eReseptin ja potilastietoarkiston sisältävää Kansallista Terveysarkistoa (KanTa) on rakennettu jo lähes kymmenen vuotta, ja hintaa projektille tulee kokonaisuudessan noin 400–500 miljoonaa euroa. Virossa sähköinen resepti maksoi miljoonan, potilastietokanta 10 miljoonaa. Hintaero on huimaava." http://www.tietoviikko.fi/cio/cio-uutiset/viron+terveydenhuollon+itprojekti+maksoi+11+miljoonaa+suomessa+jopa+puoli+miljardia/a828487

Pitkään aihetta seuranneena voin sanoa, että Viro ja Suomi ovat kaksi eri asiaa. Suomella on pitkä ja varsin menestyksekäs tausta terveydenhuollon it-toiminnoissa. Kun tulin 70-luvun loppupuolella töihin suureen keskussairaalaan ja sittemmin sairaanhoitopiiriin, oli tuolloin jo pitkään hoidettu merkittävä osa tiedonhallinnasta sähköisesti. Sairaanhoidolliset palvelut (erityisesti laboratoriopalvelut) olivat täysin sähköistettyjä eli esim. näytteenoton jälkeen kaikki tieto siirtyi sähköiseen muotoon ja hyödyksi varsinaiseen hoitoprosessiin. Samoin monet potilashallinnon asiat  olivat sähköistettyjä. Varsinaiset potilastiedot olivat paperimuodossa, mutta niihinkin oli kehitetty sähköinen taustajärjelmä (eräänlainen kirjastojärjestelmä). Järjestelmän avulla voitiin paikantaa, missä paperit olivat. Kaikki tietojärjestelmät rakennettiin oman sairaalan kilpailuttamana. Samoin tapahtui myös muissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Seurauksena oli suuri määrä itsenäisesti rakennettuja ja toimivia järjestelmiä omine sisäisine standardeineen. Järjestelmien rakentaminen, ylläpito ja kehittäminen on hidasta puuhaa. Vielä tänä päivänä ollaan noiden historiallisten valintojen kanssa tekemisissä. 

Viron järjestelmästä on kirjoitettu laaja artikkeli Premissilehteen http://www.premissi.fi/. Viro aloitti kehittämisen vuodesta 0. Neuvostojärjestelmästä ei ollut mitään historiallista apua. Oli luotava kaikki alusta. Suomea pienempänä maana kokonaan uudella tapaa aloitaminen oli mahdollista. Rahoitustakin tuli EU:lta hankkeeseen. Näin voitiin suoraan mennä nykyaikaan ilman historiallisia painolasteja. Virossa tehtiin kuitenkin joitakin asioita niin, että mallia voitaisiin ottaa. HL-7-standardiin perustuen rakennettiin kaikki standardit keskitetysti ja vaadittiin it-taloilta niihin sitoutuminen. Näin tiedon käytettävyys, siirrettävyys ja laatu turvattiin etukäteen. Edelleen perustettiin yhdistys, johon tulivat osapuoliksi valtio, kunnat, terveyspalvelujen tuottajat. Yhdistys vastasi ja vastaa käsittääkseni edelleen, että kehittäminen tapahtuu hallitusti ja yhteisiä standardeja noudattaen. 

Suomessa yritetään JulkICT-strategian yhteydessä luoda yhteisiä standardeja sekä tietohallintolain avulla. Kuitenkin valtio, kunnat ja palvelujen tuottajat voivat edelleen toimia varsin itsenäisesti. Standardointia viedään kyllä eteenpäin, mutta historiallinen painolasti on kova. Myös järjestelmäntoimittajia on useita ja kullakin on omat historialliset taustansa.

Jälkikirjoitus 24.8.2012: Sote-yhteistyöstä tehty kartoitus osoittaa, että yhteisen kokonaisuuden saavuttaminen on todella matkan päässä. Ohjessa linkki selvitykseen.
http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/tietojarj-sahkoiset-palv/Documents/SOTE-ICTLoppuraportti_liitteineen_25062012.pdf

Viron mallin tuominen terveydenhuoltoon on mielestäni nyt myöhäistä ja myös historiallisista syistä vaikeaa. Sen sijaan mallia voitaisiin tuoda Suomen sosiaalihuoltoon. Nyt on vuosien varrella tehty erittäin hyvää standardointi- ja tietomääritystyötä. Suomeen olisi mahdollista tehdä keskitetty järjestelmä, jossa käyttövaltuuksin voitaisiin turvata kaikille osapuolille oma nurkkansa järjestelmästä. HUS- ja pääkaupunkiseutu ovat aloittamassa jättihanketta, johon on myös kytketty mukaan sosiaalihuolto. Löytyisikö tuosta kehityskuviosta Suomen mittapuuhun sopivia lähtökohtia?

 

perjantai 17. elokuuta 2012

Politiikka ja politikointi vanhustenhuollossa - laki tulee?


14.8.2012 peruspalveluministeri teki uuden tarjouksen eli nokitti vanhainkotimitoitusta 0.7:ään per vanhus aikaisemman 0.5:n asemasta (nykyinen keskiarvo). Virallisessa suosituksessa on 0.5. Toteutus pitäisi tehdä yhdellä kertaa osana vanhuspalvelulain hyväksymistä ja täytäntöön panoa. Samoin ministeri haluaa panostaa kotihoitoon. Rahaa pitäisi lisätä ja sitten vain lisää henkilöitä palkkaamaan, kunhan rahat jostakin saadaan ja henkilötkin löydetään jostain.

15.8.12 sosiaali- ja terveysministeri Risikko totesi: " Meidän näkemys on, että lakiin ei tule betonoida henkilöstömitoituksia". Valinnanvapaus ja kotihoito ovat Risikon iskusanoja. "Vanhuspalvelulaista ei saa tulla laitospalvelulakia".  Sitten tuli pääministeri apuun ja linnoittautui Risikon taakse. Ei ehdottomasti, mutta "se on mielipide", totesi Katainen.

Tarina jatkuu 17.8.12 Helsingin Sanomissa uutisanalyysissä: "Poliittista peliä hoitajilla". Analyysin tehneet toimittajat päätyvät siihen, että keskustelu on hyväksi niin kokoomukselle kuin demareillekin. Puolueet ovat esillä positiivisen asian osalta ja näin suuret haasteet (kuten kuntauudistus, sosiaali- ja terveyspalveluuudistus) jäävät tämän mitoituskiistelyn varjoon.

Tapahtumasarja on politiikan ja politikoinnin sekä taktikoinnin kenttää, jossa vanhukset ovat pelinappuloina, miksi ei koko vanhuskysymys, hoitajat jne. Demarien mielestä nyt on kyse arvovalinnoista. Niin tämä lienee ns. aatepoliittinen selitys. Puolueiden perustana ovat tietyt aatteet ja ideologiat. Mikähän se nyt sitten demarien ideologinen perusta tässä sitten on? Entä kokoomuksen? Politikointina puolestaan voidaan pitää julkisia kannanottoja, joissa kiemurrellaan mielipiteen, sen muutoksen ja ehdottoman kannanoton välillä. Poliitikot kiertävät nyt itsensä solmuun. Budjettineuvotteluista on tosi vaikea tulla ulos tyhjin käsin. Nyt veikkaan, että vanhuspalvelulaki tulee eduskuntaan kompromissina.

Mikähän se kompromissi mahtaa olla? Rahaa ohjataan lisää tavalla tai toisella kohdennetusti vanhuspalveluihin. (vrt. aikaisemmat pohdintani korvamerkityn rahan ongelmista). Kompromissi rahoituksessa tulee olemaan sellainen, että "erkkikään ei ota selvää", mitä se tarkoittaa. Kuka maksaa kenelle ja mitäkin?  Tätä selvitellään sitten ministeriöissä (VM ja STM) jälkikäteen. Mitoitus tulee säädellyksi, mutta tuskin se lakiin tulee suorana mittarina. Veikkaan, että lakiin tulee ehdoton maininta mitoituksesta ja sen periaatteista. Varsinaiset mittarit tulevat asetukseen ja virkamiesten valmisteltavaksi. Mittareita yritetään ehkä kiireessä saada muuhunkin kuin laitoshoitoon. Seuranta ja valvonta jäävät tässä polikoinnissa oletettavasti vähäisemmälle huomiolle. Näin laista voi tulla tulkinnanvarainen, johon on vaikea rakentaa välineitä seurantaan ja valvontaan. Tässä kohtaa olen aika lailla pessimisti. Poliitikot juoksevat niin lujaa erilaisiin suuntiin, että virkamiehillä on todella vaikea pysyä perässä.

Mikä on tästä opetuksena? Omaan pohdintaani palaan, kun asia saa lopullisen päätöksensä. Tässä vaiheessa nostan esille muutamia kysymyksiä: 1. onko viisasta, että STM:ää johtaa kaksi ministeriä ja vielä eri puolueista? 2. miten sovitetaan yhteen virkamiesvalmistelu, asiantuntijoiden kuuleminen ja poliittinen valmistelu?, 3. miten voidaan varmistaa, että lainsäädännöstä tulee teknisesti onnistunut eikä epäselvä torso jo syntyessään?, 4. miten varmistetaan, että lakia voidaan valvoa ja sanktioida?, 5. miten käy muiden hyvien asioiden kuten esim. lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn - poliittisia valintoja kaikki niukkuudessa. 6. miten lain velvoitteet ja rahoitus sovitetaan yhteen nykyiseen valtionosuusjärjestelmään ja valtion ohjausrooliin? 7.  saadaanko lain avulla julkiset ja yksityiset palvelujen tuottajat samalle viivalle (nyt yksityisiltä vaaditaan lupa toimintaan kun vastaavaa normia ei ole julkisella puolella)?

Toivotan onnea lain käsittelylle budjettineuvotteluissa ja jaksamista virkamiehille valmisteluissa!






sunnuntai 12. elokuuta 2012

Populismi ja vanhustenhuolto

"Populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. Populismin ilmenemismuodot poikkeavat toisistaan huomattavasti. Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla, vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi, kehumalla ”todellista kansaa” ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan. Populismin toimintamalli perustuu suosion tavoitteluun helposti omaksuttavien, usein tunneperäisten ja asioita yksinkertaistavien tunnusten avulla. Populismi ei ole varsinainen aatejärjestelmä, vaan sille on tyypillistä aatteiden tai käsitejärjestelmien vähättely ja kansanomaisuuden korostaminen.
Populismi esiintyy mielellään uutena voimana kaikkia vanhoja, rappeutuneita puolueita vastaan, mutta arvoiltaan se on yleensä konservatiivista ja johtajakeskeistä. Populismissa suhtaudutaan yleensä hyvin arvostelevasti eliittiin ja korostetaan tavallisen ihmisen näkemysten arvoa. Populismi yhdistelee poliittiseen ohjelmaansa aineksia sekä vasemmistolta että oikeistolta. Populistit vastustavat suuryritysten ja talouselämän valtaa, mutta suhtautuvat yleensä vihamielisesti perinteiseen työväenliikkeeseen ja vasemmistopuolueisiin. Populismin alkuperäinen merkitys: Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita." (Wikipedia: populismi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi)

Vanhustenhuolto on säännöllisin välein kaikkien poliittisten puolueiden innostuksen kohde. Aikoihin ei ole kyetty poliittisesti edistämään systemaattisesti vanhustenhuoltoa. Asia on nostettu listalle aina vaalien kynnyksellä ja aihe on kantanut vaalien jälkeen vaihtelevasti. Edellinen vaalikausi piti aihetta pinnalla koko kauden ilman mitään oleellisia tuloksia. Aiheen pinnalla olo kantoi kuitenkin seuraavalle eli kuluvalle vaalikaudelle. Syntyi työryhmän mietintö, jota nyt on aktiivisesti puitu julkisuudessa. Kuinka ollakaan puinti ajoittuu sopivasti kunnallisvaaleihin. Populismia on nyt se, mikä puolue ja millä erityisellä "osaoptimoinnilla" pystyy valtaamaan aiheen itselleen. 12.8.12 kirjoittaessani blogia ovat demarit johdossa. Perinteiset kepu ja perussuomalaiset populistisina puolueina eivät ole löytäneet erottuvaa "pointtia" aiheessa. Kokoomus on ajautunut vaikeaan umpisolmuun tukeutuessaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden (katso aikaisempia blogikirjoituksiani) näkemyksiin sekä rahoituksen ongelmiin. Kokoomuksen "vastuullisuus"-politiikka on nyt tässä yhtenä vedenjakajana. Kansan syviin riveihin oletetaan nyt purevan yksinkertaisen sanoman - lisää henkilöstöä vanhustenhuoltoon. Kysymys on nyt siitä, mikä puolue osaa parhaiten kosiskella kansaa.

Ongelmana on nyt se, että "kyllä kansa tietää" - periaatteella ei aivan jäännöksettömästi löydy kansan lääkkeitä vanhustenhuollon pulmiin. Kunnilla on  periaatteessa kaikki mahdollisuudet muuttaa vanhuspolitiikkaa ilman vanhuslainsäädäntöäkin. Sen kun lähdetään toteuttamaan uudenlaisten vanhuspolitiikkaa ja lisätään resursseja. Jo perustuslakikin on tällaisen politiikan takana. Hyviä periaatteita löytyy kasapäin. Kunnallispolitiikka ei kuitenkaan ole pelkkää vanhusten asioiden edistämistä vaan itse asiassa kuntalaisten asioiden edistämistä. Painostusryhmänä vanhukset ovat hankalassa tilassa, koska osa vanhuksista ei kykene itse tuohon. Toisaalta myös vanhusten asema "ei-tuottavana luokkana" tekee vaikuttamisen vaikeaksi verrattuna tuottaviin luokkiin. Kaikkien kuntalaisten edut eivät ole yhteneviä.

Vuosia sitten kuuntelin eräiden vaalien alla geriatrin luentoa aiheesta. Hän totesi tuolloin kyynisesti, että aihe nousee esille joka neljäs vuosi. Jäämme odottamaan, onko tulos taas samanlainen. Jospa nyt olisikin uudenlainen aikakausi. Niin, mutta se euron kriisi.. jaa-a.

torstai 9. elokuuta 2012

Potilashuoneessa ei ole yksityisyyden suojaa

Tuntemattomat potilaat (Helsingin Sanomat/ mielipidekirjoitukset 7.8. ja 9.8.12) avaavat tietosuojan ja yksityisyyden suojan salat. Lääkärikierto on potilaan näkökulmasta kaikkea muuta kuin yksilöllinen, intiimi kohtaaminen. Huoneen kaikki potilaat saavat aimo annksen tietoa kanssakamppailijoista. Ikiaikainen lääkärien kiertotraditio lienee maailmanlaajuinen tapa, johon puuttuminen taitaa olla pyhä asia. Havannoitsin itsekin alkuvuodesta tilannetta. Siihen liittyi vielä epämääräinen punainen tietokansio, johon eri lääkärit ja hoitajat olivat koonneet tietoja potilasurastani. Mieleeni jäi tuolloin punaisen kansion tietojen sekavuus ja ennen muuta vanhanaikaisuus. Ei näkynyt tabletteja, kannettavia, graafeja tai koonnoksia sairauteni kehittymisestä.

Ehkä lääkärikiertokin voitaisiin viedä 2000-luvulle ja pohdittava koko kierron mielekkyys. Tässä kohtaamisessa kannattaisi pohtia, mikä on eri osapuolten rooli, mitä tietoa halutaan siirrettävän ja kenelle sekä minkälaisia tiedonhallinnan välineitä voitaisiin käyttää paperin (papyruksen) rinnalla ja sijasta. Jos kierto on jatkossakin tärkeä osa hoitoprosessia, kannattaisi vakavasti miettiä tuo yksityisyyden suoja, intimiteettiasia uudelleen. Potilas on ilman tätäkin rituaalia sananmukaisesti riisuttu kaikin tavoin. Moni itseni tavoin kokee varmaan senkin tosiasian, että lääkärit vaihtuvat jatkuvasti. Näin kontaktin saaminen lääkäriin jää todella vaikeaksi. (ks. ollin kokemuksia tunnisteessa olli potilaana. http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/olli%20potilaana)


perjantai 3. elokuuta 2012

Pitkäikäisyys - vanhustenhuollon positiivinen haaste

Maailmalla on noin 100000 yli 100 vuotiasta. Suomessa yli 100 vuotiaita on noin 350, joista naisia noin 300. Yli 100-vuotiaat ovat nopeimmin kasvava osa väestöstä kehittyneissä maissa. Suomessakin näin tapahtuu koko ajan.  1 sadasta vastasyntyneestä elää yli 100 vuotiaaksi.

Edellä mainitut luvut keräsin, kun äitini täytti 100 vuotta vuonna 2005. Äitini kuoli 101 vuotiaana.  Kävin läpi samalla pitkäikäisyyden salaisuutta ja konsultoin myös Tampereen aikaista ystävääni gerontologi Antti Hervosta.(http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Hervonen).  Anttia mukaillen pitkäikäisyydestä voidaan väittää mm. seuraavaa:
  • Pitkäikäisyys on myytti, kuvitelma, uskomus, mutta ei aina fakta.
  • Yleisesti uskotaan, että pitkäikäisyys perustuu elämäntapaan ja maagisesti vaikuttaviin rohtoihin
  • Yleisesti elää usko, että maailmalla on paikkoja, jossa pitkäikäisyys on erityisen elinvoimainen asia - kuten Kaukasus ja Himalajan vuoristo.
Vanhimmat ihmiset ovat yleensä legendoja, jotka eivät yleensä ole totta. Tom Parr eli 152 vuotiaaksi. Todellisuudessa kyse oli kuitenkin väestörekisterin harhasta, jossa sama nimi oli isoisällä, isällä ja pojalla. Kaukasuksen vanhukset ovat puolestaan osoittautuneet neuvostopropagandaksi perustuen ikäväärennöksiin. Suomen väestörekisteri on puolestaan tunnetusti luotettava. Vanhin taitaa olla Suomessa 110 vuotta. Maailmalla väitetään eläneen naisen jopa 122 vuotiaaksi (Jean Louise Caument).

Pitkäikäiselle on löydetty tutkimuksissa ominaisuuksia seuraavaan tapaan: pitkä työura, elämänrytmi tasaista, ruokavalio vähärasvaista (kasvispitoista), sama elinympäristö, vanhuksia arvostava kulttuuri, säännöllinen ja päivittäinen ruumiin kunnon ylläpito, "elämää pidentävät lääkerohdot", kieltäytymiset (kuten munkkien ja nunnien tavat), henkinen suorituskyky, positiivinen elämänasenne, hyvä itsehoito.

Äitini pitkäikäisyyden salaisuus? Niin Mammalla oli pitkä työura kotiäitinä. Elämänrytmi ei nyt ollut kaikilta osin tasaista (asumista useilla paikkakunnilla jne.). Suomenruotsalaisuus lienee kuitenkin ollut positiivinen tausta. Ruokavalio oli terveellinen. Ruumiinkunto oli hyvä. Lääkkeitä äitini käytti vähän. Gerovital oli aikanaan "lääkerohtona" ykkösasia. Äitini ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka eli miehensä kuoltua vielä toiset 50 vuotta. Henkinen suorituskyky oli rautaa viime metreille. Positiivinen elämänasenne ja hyvä itsetunto olivat myös voimaa lähes loppuun saakka. (Oheisessa kuvassa satavuotiaan äitini petankkiheitto.)

Niin ikuinen nuoruuden toive, nuoruuden lähde on ihmismielen tavoite, visio. Antti Hervonen palauttaa kuitenkin mielen maan pinnalle: "Pitkän iän salaisuutta ei ole. On vain toisiinsa kietoutuneita elämänlankoja, jotka eivät olekaan katkenneet. Geenit, ympäristö ja suurimpana sattuma ovat olleet mukana pelissä."

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Vanhustenhuolto - mitoitus puhuttaa edelleen 1.8.2012 ja 2.8.2012

THL:n geriatrien pohdinnat 1.8.2012

Keskustelu jatkuu henkilöstömitoituksesta. "Ikäihmiset tarvitsevat yksilöllistä hoitoa" otsikoivat  geriatrit Harriet Finne-Soveri ja Matti Mäkelä vieraskynäkirjoituksessaan 1.8.2012. Tutkijat eivät usko henkilöstömitoituksen asettamiseen lakiin. Vanhusten palvelutarpeet ovat yksilöllisiä ja palvelut voidaan järjestää monella tapaa. Mitoituksen asettaminen lakiin voi auttaa lähiaikoina tilannetta, mutta pidemmällä aikavälillä siitä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä. "Jos henkilömitoitusta halutaan kuitenkin säädellä poliittisista syistä, se olis viisaampaa tehdä asetuksella, jolloin mitoituksia on helpompi muuttaa." Tutkijat viitaavat työryhmän lopputulokseen ja toteavat: "Yksilöllisen palvelutarpeen kartoitus, ammattihenkilöiden hyvä johtaminen sekä hoidon tuloksellisuuden ja laadun järjestelmällinen ja avoin seuranta johtavat toivottuun lopputulokseen."

Olen Harrietin ja Matin kanssa samoilla linjoilla periaatteessa, mutta...:

1. Yksilöllisen palvelutarpeen kartoitus edellyttää yhteistyötä vanhuksen, omaisten ja ammattilaisten kesken. Tarpeen määritys on vaikeaa, koska näkemykset tarpeesta menevät useasti ristiin eri osapuolten kesken. Edelleen palvelutarpeen määrityksen ja toteutuksen välillä on suuri haaste. Jos vanhus itse kokee tulevansa toimeen kotona, mutta tarve kielii muuta, on jo suuri haaste edessä. Lisäksi merkittävä haaste on saada yhteensovitettua palvelutarve ja annettava palvelu. Annettava palvelu ei ole ehtymätön luonnonvara vaan pikemminkin niukkuus.

2. Ammattihenkilöiden hyvä johtaminen on erittäin vaikeasti edistettävissä ja valvottavissa oleva asia. Hoitoyhteisöjen välillä on suuria eroja ja kyse on pitkistä hoitotraditioista, joiden muuttaminen on vaikeaa. Pitäisikö vaihtaa johto vai henkilöstö, on haastava kysymys? Hoidon tuloksellisuuden ja laadun seuranta onnistuu, kun johtaminen on kuosissaan ja johtamista tukee systemaattinen tuloksellisuus-laatu-järjestelmä. Tällaista mm. Harriet Finne-Soveri on ollut vuosia kehittämässä.( http://info.stakes.fi/finrai/FI/raijarjestelma.htm).  Hyvä juttu, mutta järjestelmän kattavuus on haaste nyt ja jatkossakin. Jotain helpompaa pitäisi löytää, jotta kattavuus saataisiin riittäväksi.

3. Avoin seuranta edellyttää tuloksellisuus-laatujärjestelmältä kattavuuden lisäksi kaikille osapuolille helppoa, tehokasta tiedonhallintaa. Avoin seuranta ja myös valvonta ovat resurssikysymyksiä. Nykyisillä valvontaresursseilla ei voida kuin raapia pintaa. Avoin seuranta edellyttää myös, että palveluiden seuranta saatetaan samalle viivalle - on se sitten julkista, yksityistä tai jotain siltä väliltä.

HS vanhuspalvelulain lausuntojen kimpussa 2.8.2012

Helsingin Sanomien toimittaja Päivi Repo on käynyt läpi lausunnot työryhmän ehdotuksesta (2.8.2012). "Laki hoitajamäärästä saa kannatusta"- on artikkelin otsikko.  "HS luki sata lausuntoa tulevasta vanhuspalvelulaista. 38 halusi lakiin säädöksen hoitajien määrästä, 25 ei ja 38 ei ota kantaa." Päivi Revon mielestä pitää kuunnella eläkeläisten etujärjestöjä, joiden mielestä mitoitus pitää saada lakiin.

Minusta asiaa ei voi ratkaista laskemalla kyllä ja ei-äänet. Oletan, että lausunnoista kaivetaan esille oleelliset ideat, joista saadaan lisää aineistoa ratkaista vanhuspalvelujen ongelmat. Työryhmän esityksen toteuttaminen mitoituksin tai ilman tuottaa molemmissa tapauksissa suuria ongelmia. Tiivistäen mitoituksen ongelmia ovat ainakin: rahoitus (riittävän rahoituspohjan löytäminen ja jakaminen), määrä- ja laatumittarit, mittareita koskevan perustiedon kerääminen (tiedon laatu, tiedon keruun toteutuksen realiteetit), valvonnan toteuttaminen, mihin kaikkiin vanhuspalveluihin mitoitus ulotetaan, miten määritellään vertailukelpoisesti erilaiset vanhuspalvelut, miten lopulta varmistetaan hoitoyhteisöjen laadukas toiminta jne. (ks. myös aikaisempia pohdintojani tunnisteen vanhus/ikäihminen alla:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/vanhus%2Fik%C3%A4ihminen).