lauantai 26. tammikuuta 2013

Tietojärjestelmä - monoliitti vai palikoista integroitu kokonaisuus, päivitys 2.2.2013/ohipuhuminen

Apotti-hankkeen ympärillä on käyty keskustelua linjalla yksi moniliittinen tietojärjestelmä vai palikoista luotu kokonaisuus. Olen itse osallistunut tähän keskusteluun Linkedinin JulkiICT-ryhmässä. Keskustelu lähti liikkeelle Kaisu Juntusen väitöskirjasta, josta tein myös oman blogikirjoituksen (pohjana Linkedinin vinkki)(http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/12/tietotekniikan-roolista.html). Tällaisten keskustelujen haaste on se, että on täysin satunnaista, kuka niihin innostuu kirjoittelemaan. Apotti-hankkeen vastuulliset eivät ole juuri osallistuneet keskusteluun. Samoin niukkaa on ollut terveydenhuollon tietojärjestelmistä vastaavien mukana olo keskusteluissa. Sosiaalihuollon osalta ei ääniä ole kuulunut lainkaan. Ja yksi ohjelmistotalon työntekijä on uskaltautunut mukaan. Tässä omia kommenttejani keskusteluun. Osittain ne perustuvat yksityisiin vastauksiin, osittain keskusteluvastauksiin.

1.Toimintaprosessit. Terveydenhuollon ovat prosessit ikivanhoja ja monien ammattiryhmien rajojen ja käytäntöjen yhteennivottuja kokonaisuuksia, joissa lääkäreillä on keskeinen päätöksentekovastuu joko tietoisesti tai tietämättään. Tietojärjestelmillä on elintärkeä osuus hoitoprosessissa. Sosiaalihuollossa vastuut ovat hallinnollisia eikä lääkäreillä ole vastuullista roolia. Tietojärjestelmillä ei ole kaikilta osin elintärkeätä roolia.

2. Erikoistuminen vs. ei-erikoistuminen. Mitä erikoistuneempaa on toiminta, sitä monimutkaisempaa on sen tiedonhallinta. Sosiaalihuollossa riittää asiakkaan asianhallintaprosessi. Vastaavasti pitkälle erikoistuneessa erikoissairaanhoidossa prosessit ovat moninaisia tutkimuksen, teknologian ja päätelmien sekä osaamisen kokonaisuuksia (lab, kuvantaminen, leikkaustoiminnat, jne.). Perusterveydenhuollossa ja työterveydenhuollossa puolestaan luotetaan "yleislääketieteeseen" ja näin toimintaprosessitkin ovat erikoissairaanhoitoon verrattuna huomattavasti yksinkertaisempia.

3. Tietojärjestelmät historiallisia tuotteita. Tietojärjestelmät ovat syntyneet paljolti päälle liimaten vanhoihin toimintoihin tai sitten erillisinä osioina (esim. laboratoriojärjestelmät). Tietojärjestelmien historia sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole ollut toiminnan ohjaus kokonaisuutena, vaan järjestelmät ovat syntyneet eniten standardoitujen toimintojen päälle. Näin potilas/asiakaskertomukset ovat olleet viimeisiä tietojärjetelmiin siirrettyjä toimintoja. Paperi on ollut ja on edelleen vallitseva tietojärjestelmä ja tietovarasto.

4. Käyttäjänäkökulma. Useimmat käytössä olevat tietojärjestelmät ovatkin käyneet omanlaisensa historian, jossa ei ole aina lähdetty liikkeelle toiminnan läpivalaisusta ja toimintaprosessien uudistamisesta. Myös loppukäyttäjien mahdollisuudet vaikuttaa tietojärjestelmien kehittämiseen ovat jääneet vajavaisiksi. Näin käyttäjien kannalta tietojärjestelmistä on sitten syntynyt monesti vaikeakäyttöisiä -  ääritapauksessa jopa vaarallisia potilas/asiakasturvallisuuden kannalta. Leimallista järjestelmille on myös, että asiakasta/potilasta ei ole lainkaan laskettu kuuluvan käyttäjiin. No joltain osin hoidonvarausjärjestelmissä on asiakasnäkökulma mukana.

5. Ohjelmistotalojen ja tilaajien roolit. Ohjelmistotaloilla on pitkät historiat eri toimijoihin ja ne ovat kehittäneet järjestelmiä aikojen kuluessa kunkin tilaajan sen hetkisten tarpeiden mukaisesti. Näin suuri osa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmistä Suomessa on vuosikausia vanhoja ja moneen kertaan "paikattuja". Uuden hankinta on suuri investointi, koska toiminnan oltava koko ajan käynnissä. Myös paloittainen uudistaminen on ongelma, kun vanha järjestelmä ei ole arkkitehtuuriltaan tehty paloittain uudistettavaksi. Myös vaatimusmäärittelyvaiheessa on vaikeuksia saada aikaan ensin uudenlaista toimintamallia johtuen voimakkaista vanhoista toimintatraditoista. Esim. lääkärit kokevat edelleen ympäri maailmaa, että paperinen potilaskertomus on monin verroin kätevämpi kuin sähköinen. Tarvittaisiin toimintapuolella ryhtiliike. Kilpailutuksessa vaatimusmäärittely ja uuden innovointi eivät kulje aina käsi kädessä. Toimittaja tekee hommat tarkkaan vaatimusmäärittelyn pohjalta. Jos vaatimusmäärittely on epämääräinen, siitä kärsii tilaaja. Jos vaatimusmäärittely on tarkka, uusien vaihtoehtoisten ratkaisujen esittäminen toimittajalla vaikeaa.

6. Standardointi. Tietojärjestelmien standardointi ja luokitukset ovat mahdollisuus ja osittain toteutettukin mahdollisuus - eArkisto ja eResepti ovat sen ilmentymä. Myös aluetietojärjestelmissä tätä on toteutettu jne.  Olen omissa blogeissani yrittänyt herätellä tuota Viron X-Road-ajattelua sosiaali- ja terveydenhuoltoon. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html Modulaarisuus, legopalikat ja kilpailu perusväylän puitteissa olisi se juttu (ml. tietyt perusluokitukset yms). Kansainvälisesti on myös tehty arviointikriteerit, millä tasolla mikäkin tietojärjestelmä on terveydenhuollossa. Esim. HUS-alue ei ole nyt mitenkään huipulla. Sen tietävät itse HUS-laisetkin. Kansainvälisesti on esimerkkejä paremmista ratkaisuista. Niitä ymmärtääkseni ovat käyneet suomalaisetkin katselemassa. Sieltä on sitten tarttunut käteen tämä big bang-ajattelu.

7. Kunnat, kuntayhtymät ja ohjelmistotalot. Alun perin kukin kunta, kuntayhtymä jne. on tehnyt sopimuksen kunkin toimittajan kanssa. Sopimus ratkaisee, tuleeko esim. kehityspäivitykset milläkin hinnalla. Samoin on ollut vallalla tilaajilla käsitys, että meidän toiminta on aivan ainutlaatuista naapurin toimintaan verrattuna. Toimittaja sitten palvelee siten, kuin tilaaja haluaa. Taustallahan on se yksinkertainen asia, että kunnat ja kuntayhtymät ovat itsenäisiä, autonomisia toimijoita ja näin myös aikojen alussa ajatelleet toimintansakin tuolta pohjalta. Erilaisia verkostoja on luotu eri tuotteiden ympärille ja Kuntien Tiera on yksi yritys saada ainakin jotenkin saman katon alle hommat. Sairaanhoitopiiritkin aikanaan yrittivät luoda yhteistä tietojärjestelmää. Lähdettiin liikkeelle yhteisistä tarpeista, perustettiin yhtiö. Vuosien työn jälkeen saatiin aikaan järjestelmä, jonka sitten suuri osa myös otti käyttöön. Yhteisyritys ei koskaan lähtenyt kunnolla lentoon. Lopulta yritys ajettiin alas ja tuote myytiin muistaakseni Logicalle. Ja nyt sitten HUS on uutta hakemassa.

8. Yhteistoiminnallisuus. Minun mielestäni toiminnan logiikka poikkeaa oleellisesti erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa toisistaan. Täysin erilaisten toimintojen istuttaminen yhteen järjestelmään ei ole kantava ratkaisu. Yhteentoimivuus on avainsana. Se on tehtävissä monin tavoin. Myös erikoissairaanhoidon sisällä on monenlaisia toimintoja ja prosesseja. Siksi sinne on pesiytynyt myös monia itsenäisiä tietojärjestelmiä. Ratkaisu voi olla muutakin kuin monoliitti. Kokonaisarkkitehtuurissakin olisi tässä yhteydessä järkeä, mutta se edellyttäisi yhteistoimintaa ja yhdessä sopimista tietyistä peruspilareista. Tietojärjestelmiä suunniteltaessa pitäisi tunnistaa yhteistoiminnallisuuden vaatimukset - kuten päivystystapaukset, sosiaali- ja terveydenhollon yhteiset asiakkuudet.

Niin ymmärrän kyllä hyvin, että kotikaupunkini Espoo irtautui Apotista. Toisaalta pitäisikö Apottilaisten ottaa jotain oppia tuosta irtautumisesta. Suunniteluvaiheessa suunnan muuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin toteutusvaiheessa. Pitäisikö vielä avata keskustelu Apottilaisten ja Espoolaisten välillä.

Ps. Apottihanketta olen seurannut blogeissani siitä lähtien, kun kesän kynnyksellä 2012 Terveydenhuollon ATK-päivillä HUS:n edustajat Renko ja Mäkijärvi esittelivät hankkeen nimeltä Sirius. Myöhemmin Sirius nimettiin Apotiksi. .http://ollinarkisto.files.wordpress.com/2013/02/2012-05-15-00-03-renko-makijarvi.pdf Tuolloin se oli vielä voimakkaasti HUS-lähtöinen hanke. Myöhemmin siitä on rakennettu koko pääkaupunkiseutua ja koko sote-sektoria kattava hanke. Onkohan se hiukan karannut alkuperäisistä käsistä? Ohessa on linkki yhteen kirjoitukseeni koskien eri intressitahoja:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/09/apotin-ymparilla-monta-intressitahoa.html

Päivitys 2.2.2013: Ohipuhuminen.  Espoon irtautuminen Apotista on paljolti perusteltu yllä tiivistämieni argumenttien kautta. (http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article874337.ece ). Espoo nojaa enemmän palikoista koottuun järjestelmään, kuin isoon kilpailutettuun kokonaisuuteen. Samoin Espoo viittaa siihen, että Espoon oma nykyjärjestelmä ei olisi vielä aivan tiensä päässä. Espoossa painotetaan yhteistoiminnallisuutta ja yhteyttä koko maan kattavaan Kanta-järjestelmään. Myös viitataan tähän Virotyyppiseen X-Road-malliin, joka tosin minun käsittääkseni ei ole tällä hetkellä toteutunut Suomessa. (http://www.hs.fi/paivanlehti/kaupunki/Espoon+valtuusto+aloitti+kautensa+hylk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4ll%C3%A4+Apotin/a1359394094081).  HUS viittaa puolestaan kustannuksissa siihen, että nykyjärjestelmä maksaa verrattuna uuteen merkittävästi enemmän (ero arvioitu 50me:ksi). (http://www.tietokone.fi/uutiset/nykyjarjestelmassa_pysyminen_apottia_kalliimpaa#utm_source=rss). Niin ei aivan puhuta samasta asiasta. Espoo katsoo Apottiin oman sosiaali- ja tervydenhuoltonsa kannalta, kun taas HUS katsoo Apottiin nykyisen oman HUS:n IT-järjestelmäkokonaisuutensa kannalta. Kustannuksista puhuttaessa Espoo ei suinkaan jää koko hankkeen rahoituksesta ulkopuolelle. Osana HUS-piiriä Espoo osallistuu jatkossa myös Apotin rahoittamiseen. Kannattaisi nyt vielä katsoa, miten palikat sopivat yhteen linjalla erikoissairaanhoito - perusterveydenhuolto - sosiaalihuolto.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Sote-karikot ja silput: kysymyksiä selvitysmiehille, päivitykset 21.1. ja 24.1.


Uusi kaksitasomalli
Selvitysmiehet ovat tarttuneet sote-aiheeseen, kerrotaan YLE:n uutisessa 20.1.2013.
http://yle.fi/uutiset/selvitysmiehet_pantiin_kasaamaan_silpusta_sote/6458126
Nykymalli ja uusi malli












Ote edellisestä blogikirjoitusestani: 
"SOTE-uudistukseen liittyy moniulotteinen inhimillinen tekijä. Sitä voidaan kutsua menettelytapavirheitä sisältäväksi politiikkojen ja ammattilaisten väliseksi kädenväännöksi. Kyse on tällä tasolla vallankäytöstä eli kuka ja mikä taho käyttää valtaa. Nyt näyttää nousevan ykkösasiaksi se, että poliitikot ovat ohjanneet prosessia liian etupainotteisesti ja näin rajanneet ammattihenkilöiden mahdollisuuksia tuottaa vaihtoehtoisia ratkaisumalleja."  .http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5065240&name=DLFE-25302.pdf.

Sote-uudistuksessa palvelurakennetyöryhmä sai aikaan tunnetusti puolivalmiin ehdotuksen. Edellisessä blogikirjoituksessa jo totesin, että tässä oli selittävänä tekijänä inhimillinen tekijä. Poliitikkojen ja ammattilaisten roolit menivät sekaisin. Seuraava vaihe on selvitysmiesten "kommandojoukot", jotka tekevät annetuilta pohjista alueelliset sovellukset.  

Avoimia kysymyksiä

- Erva = erityisvastuualue: Onko Erva järjestämisvastuullinen, resurssivastuullinen, rahoitusvastuullinen, kuntayhtymä?. Onko Erva palvelujen tuottaja vai palvelujen järjestäjä?. Jos halutaan edelleen keskittää vaativaa hoitoa, Erva on sekä järjestäjä että tuottaja.
- Järjestämisvastuu: Onko järjestämisvastuu yhtä kuin resurssivastuu, rahoitusvastuu?. Onko Erva ainoa järjestämisvastuullinen vai onko myös kunnalla tai sotepiirillä järjestämisvastuu?
- Mikä ero on järjestämisvastuulla ja väestövastuulla? Mihin perustuvat eri väestöpohjat (20000 asukasta, 50000 - 100000 asukasta, yli 200000 asukasta)? Onko palvelujen järjestämisvastuuta kuvaava asukaspohja sama kuin rahoitusvastuuta kuvaava asukaspohja? - mielestäni ei missään tapauksessa.
- Kunnan asema ja jäsenyys: Onko kunnan kuuluttava Ervaan? On mitä ilmeisimmin. Voiko kunta olla vain Ervan jäsen vai pitääkö sen kuulua johonkin sotepiiriin? Onko kunnalla omaa järjestämis-ja rahoitusvastuuta?
- Mikä on yksittäisen toimintayksikön rooli palvelurakenteessa? ( siis sairaala, terveyskeskus, yksityinen palvelujen tuottaja jne.)  Voiko yksittäinen palvelujen tuottaja tuottaa palveluja eri Ervoille tai eri kunnille tai eri sotepiireille? Onko yksityinen ja julkinen palvelujen tuottaja samassa asemassa suhteessa palvelujen järjestäjään? Oletan, että tähän tarvitaan ennakolta määritelty sopimusjärjestelmä.
- Onko kunnallinen demokratia keskitetty viiteen Ervaan koskien soteasioita vai onko demokratia läsnä muuallakin?
- Miten määritellään tiedon liikkuminen? Nyt rajoitteet menevät toimintayksikkörajojen mukaisesti. Missä on asiakas/potilastietojen kotipesä uudessa mallissa?
- Mikä hyöty tästä kaikesta tulee potilaille/asiakkaille?

Alueelliselle tasolle tulee esille jatkokysymyksiä?

- Mitä tehdään sellaisille sairaanhoitopiireille ja niiden sairaaloille, jotka jäävät alle asetettujen väestöpohjavaatimusten? Yhdistetäänkö niitä hallinnollisesti ja myös työnjaollisesti vai jätetäänkö ne organisaatioina ennalleen?
- Onko millään muulla väestöpohjalla itse asiassa merkitystä kuin Erva-alueella? Jos ei ole, niin eipä niitä väestöpohjarajoitteita kannata asettaa. Jos järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu sekä demokratia keskitetään Erva-alueille, lopputuloksena on sairaanhoitopiirimalli ja nykyinen kuntamalli yhdistetynä.
- Miten koko uudistuksella turvataan terveyskeskusten toimintaedellytykset jatkossa?

Alueellisesti pitäisi selvittää kaksi asiaa ja niiden välinen suhde? Mitkä toimintayksiköt ovat elinkelpoisia milläkin asiakaspohjalla? Mitkä kunnat ovat elinkelpoisia nyt ja hetken kuluttua? Kun nämä saadaan yhteennivottua, ei tarvita erikseen asukaspohjanormeja vai tarvitaanko.

Tietojärjestelmien kehittämisen linjaukset pitää tehdä myös samalla.

Tietojärjestelmien yhteentoimivuus on ehdoton edellytys, kun organisaatiorajat muuttuvat. Kun sairaanhoitopiirit ajetaan alas, on rakennettava sairaanhoitopiirien omien järjestelmien tilalle Erva-pohjaiset tietojärjestelmät (minimissään). Samalla on ratkaistava terveyskeskuspohjaisten tietojärjestelmien kohtalo. - suuri remontti!

Päivitys 21.1.2013:
Niin 21.1.2013 tuli tieto, että Espoo ei aio osallistua pääkaupunkiseudun Apotti-hankkeeseen. Onpahan tämäkin yksi ongelma, kun alueen toimintaa saatetaan mahdollisesti saman katon alle.
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article872055.ece

Niin eriävissä mielipiteissäkin on tartuttu joihinkin keskeisiin kysymyksiin, kuten väestöpohjaan tai monikanavaisen rahoitusmallin ongelmiin. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5065240&name=DLFE-25302.pdf

Paljon on kysymyksiä, joihin tavalla tai toisella tarvitaan vastauksia jatkotyössä. Epäilen, että jotain ennakkoasetelmia pitää purkaa pois, jotta saadaan uudistukseen loogista järkeä.

Päivitys 24.1.2013: Lääkärilehdessä pohditaan selvitysmiestehtävää ja työryhmän aikaansaannosta - haastateltavina shp-johtaja/selvitysmies Rauno Ihalainen ja Kelan tutkimusprofessori/työryhmän jäsen Heikki Hiilamo sekä työryhmän STM:ää edustava jäsen Marja-Liisa Voipio-Pulkki.  http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12995/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Inhimillinen tekijä - siinä selitys moneen soteongelmaan

Inhimillinen tekijä selittää monia asioita sosiaali- ja terveydenhuollossa ja siihen liittyvässä tiedonhallinnassa. Asia on ajankohtainen monella tapaa. Inhimillinen virhe on kuitenkin poikkeus suuressa onnistuneiden tapausten virrassa. Korkea koulutustaso ja hoitoon liittyvät vaatimusstandardit turvaavat keskeisesti toiminnan. Työterveyslaitoksen tutkijat pohtivat asiaa seuraavasti:

"Virheiden määrä vähenee, kun työstä tehdään entistä sujuvampaa. Jos moka kuitenkin sattuu, esiin kannattaa kaivaa siihen johtaneet syyt.
Onnettomuuden syyksi arvellaan inhimillistä virhettä.
Lause on tuttu monista uutisista vuosien varrelta. Inhimillinen virhe on pahimmillaan aiheuttanut liikenneonnettomuuksia, lentokoneiden maahansyöksyjä ja tulipaloja. Tutkimusten mukaan se on ollut ainakin yhtenä tekijänä jopa 80–90 prosentissa työtapaturmistakin.
Mutta onko ihmisen erehtyväisyys riittävä selitys sille, että jokin menee pieleen vaikkapa työpaikalla? Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden Virpi Kalakosken ja Henriikka Ratilaisen mielestä ei.

– Usein ajatellaan, että inhimilliseen virheeseen vetoaminen antaa oikeutuksen sille, ettei tapahtunutta tarvitse tutkia enempää. Virhe mielletään asiaksi, jolle ei voi mitään, tutkimusinsinööri Ratilainen sanoo.
Häntä ja erikoistutkija Kalakoskea kiinnostaa se, mitkä tekijät työpaikalla altistavat virheille. Sitä he kollegoineen selvittävät Työterveyslaitoksen viime vuonna aloittamassa Sujuva-hankkeessa. Tarkoitus on löytää keinoja suunnitella työtapoja ja -ympäristöjä niin, että virheet vähenevät ja työstä tulee entistä sujuvampaa ja turvallisempaa.
Huomiokyky koetuksella
Virpi Kalakoski on psykologian tohtorina perehtynyt ihmisen tiedonkäsittelyn, kuten muistin, toimintoihin. Hän ei ihmettele, että virheitä sattuu: sen verran vajavaisia tiedonkäsittelijöitä me olemme. Työpaikoilla näitä ihmisen luonnollisia ominaisuuksia ei vain aina osata ottaa huomioon.
– Koska meillä on korkeintaan kaksi kättä, ei kukaan heitä meille kymmentä palloa ja ihmettele, kun emme saa kaikkea kiinni. Muistilla ja huomiokyvyllä on rajoitteensa yhtä lailla kuin fyysisilläkin ominaisuuksilla. Rajoitteet eivät vain ole näkyviä, ja siksi ihmisiä pommitetaan välillä mahdottomilla tehtävillä ja tilanteilla.
Huomiokykyämme töissä häiritsevät muun muassa keskeytykset. Eräässä sairaalassa tehdyssä hankkeessa huomattiin, että kriittisissä työvaiheissa, kuten lääkkeidenjaossa, keskeytykset altistavat virheille.
– Omassa työssänikin huomaan keskeytysten häiritsevyyden. Esimerkiksi sähköpostiviestin kirjoittaminen jää usein puolitiehen, kun joku tulee työhuoneen ovelle, Kalakoski huomauttaa.
Häly ja melu, etenkin puheäänet, sieppaavat herkästi huomion. Samoin tekevät liikkuvat kuvat ja kohteet. Tehtaassa tai työmaalla infoähkyä voi aiheuttaa suuri varoituskylttien määrä: käy vaikeaksi erottaa, mikä on olennaista tietoa ja mikä ei."
.http://www.ttl.fi/partner/ttt/ttt_4_2012/ota_huomioon_inhimillinen_tekija/sivut/default.aspx

SOTE-uudistukseen liittyy moniulotteinen inhimillinen tekijä. Sitä voidaan kutsua menettelytapavirheitä sisältäväksi politiikkojen ja ammattilaisten väliseksi kädenväännöksi. Kyse on tällä tasolla vallankäytöstä eli kuka ja mikä taho käyttää valtaa. Nyt näyttää nousevan ykkösasiaksi se, että poliitikot ovat ohjanneet prosessia liian etupainotteisesti ja näin rajanneet ammattihenkilöiden mahdollisuuksia tuottaa vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.  Ilkka-lehti veistelee: "Lopputuloksena ei tainnut tulla takkia yhdenvertaisille palveluille ja tehokkaille palveluille. Tuliko edes tuluskukkaroa, jää punnittavaksi aluerllisten selvitysten valmistuttua parin kuukauden sisällä". .http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5065240&name=DLFE-25302.pdf

MOT Jakso 1/176 http://areena.yle.fi/tv/1758935    "Potilas, tietojasi urkitaan. Sairaus- ja hoitotiedot voivat levitä sairaaloissa vääriin käsiin. Miten käy tietoturvan, kun terveystietoja siirretään yhä laajempiin yhteisrekistereihin?" Toimittaja Tiina LundellMOT-ohjelmassa nostettiin esille toisen ääripään inhimillinen tekijä esille parin esimerkin avulla se, miten potilaiden mielestä ammattihenkilökunta urkkii potilastietoja. Ohjelmasta ei käynyt ilmi, kuinka yleistä tämä urkkiminen on. Ei myöskään käynyt jäännöksettä ilmi, oliko esimerkkitapauksissa kyse urkinnasta vai aidosta tiedon tarpeesta potilaan parhaaksi.


Kolmas ilmenemismuoto inhimillisen tekijän roolista ovat potilasturvallisuuden vaarantuminen ja hoitovirheet. Oheinen juttu Iltasanomista nostaa asian taas esille ("Lääkäri vaikenevat virheistä", IS 12.1.2013).  Tästä olen jo aiemmin kirjoittanut blogikirjoituksen viime vuonna. Hoitovirheitä tehdään kaikkialla eikä niitä ole mahdollista kokonaisuudessaan karsia. Hoitovirheiden syntymiseen voi vaikuttaa suora hoitavan henkilön toiminnallinen virheteko tai jotenkin ympäröivä toimintaympäristö sairaanhoidollisine palveluineen ja tietoteknisine infrastruktuureineen. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/hoitovirheita-sattuu-aina-hoitovirhe-on.html

Neljäs ilmenemismuoto on puhtaasti teknologiaan liittyvät inhimilliset virheet. Ammattihenkilön ja teknologisten välineiden suhde pettää. Tiedonhallinnassa tähän liittyy tieto - informaatio - data. Miten ne on kirjattu ja tulkittu? Pahimmillaan inhimillinen tekijä voi johtua tietojärjestelmään jääneestä virheestä, jota ei ole kyetty huomaamaan testausvaiheessa. Keveimmillään on kyse tietojärjestelmän käytettävyysongelmasta, joka johtuu joko kömpelöstä käyttöliittymästä tai riittämättömästä käyttäjäkoulutuksesta. Esimerkiksi eräässä tunnetussa tietojärjestelmässä esiintyi jokin looginen ristiriita, joka tuotti lääkemääräyksiin virheellistä tietoa. Toinen esimerkki: eräässä tunnetussa tietojärjestelmässä voi ammattilainen muutella potilastietoja ilman, että järjestelmään jää mitään merkintää.

Niin ikävin inhimillinen tekijä on se, kun sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö käyttää tietoisesti asemaansa väärin. Esimerkiksi tiedossa on, että lääkkeitä on mahdollista määrätä itselle ja potilaille huumaustarkoituksiin. Moni jää kiinni, mutta täyttä tietoa ei ole, kuinka yleistä tämä on. Ammattihenkilö voi myös tietoisesti harhauttaa tietojärjestelmää jättämällä ilmoittamatta hoitovirheensä tai muuttamalla dokumentaatiota tietoisesti itselleen edulliseksi. Tässäkin tapauksessa väärinkäytösten laajuus ei ole tiedossa.

Inhimillinen tekijä on mahdotonta karsia kokonaan pois. Riskit epäonnistumiseen, virheisiin ja väärinkäytöksiin on aina olemassa. Sitä se inhimillinen elämä on.

Millä minimoida inhimillisen tekijän negatiiviset vaikutukset? Tässä esitän  jotain ehdotuksia yllä esiin nostamiiini asioihin:
- SOTE-uudistus:  työnjako ammattilaisten ja poliitikkojen kesken uusiksi; jatkoaika sekavan palvelurakennemallin selkeyttämiseksi ottamalla huomioon selvitysmiesten työ; kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen väliset yhteydet selkeytettävä
- tietojen urkkimista voidaan rajoittaa teknisin keinoin, käyttöoikeuksien rajaamisen avulla ja lokijärjestelmällä, jolloin käynnistä jää jälki järjestelmään; kuitenkin tietojen käytön etiikka on ratkaiseva tekijä - jokainen ammattilainen tietää, mikä on tietojen käytön tarkoitus; tietojärjestelmien uudistamisessa on mahdollista nykyistä paremmin estää urkkimista ja valvoa toimintaa
- hoitovirheitä voidaan minimoida standardoimalla hoitoprosessit ja käsittelemällä aina kaikki hoitovirheet korjaamalla hoitoprosessia samojen virheiden toistumisen estämiseksi -tätä tehdään kaikkialla
- teknologian sanelemat inhimilliset tekijät on otettavissa haltuun ennakkoauditoinnilla; lainsäädännön uudistamisen tähtää siihen, että utta järjestelmää ei voi ottaa käyttöön ilman auditoivaa hyväksyntää http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=42736&name=DLFE-24103.pdf
- tietoiset väärinkäytökset minimoidaan tehokkaalla toimintayksikön omavalvonnalla, ennakkovalvonnalla ja tietoisella ilmenneiden tapausten julkistamisella;  esim. lääkemääräysten sähköistäminen poikkeuksetta parantaa mahdollisuuksia puuttua myös systemaattiseen väärinkäytökseen.

Palvelurakennetyöryhmä linjaa hyvin potilas- ja asiakastietojen käsittelyä. Tarvetta on tältäkin osin rakenteiden uusimiseen ja lainsäädännön uudistamiseen:
 "Lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttaminen edellyttää, että käytettävissä
on tarpeelliset tiedot asiakkaana tai potilaana olevasta henkilöstä. Potilas- ja asiakastiedot
ovat luottamuksellisia henkilökohtaisia tietoja, jotka on säädetty salassa
pidettäviksi. Sen vuoksi tietoja saa käsitellä vain asianomaisen henkilön suostumuksen
tai laissa olevan säännöksen perusteella.
Vaikka asianomainen henkilö olisi antanut suostumuksensa häntä koskevien tietojen
käsittelyyn tai siihen on lakiin perustuvat oikeus, olemassa olevia tietoja ei aina
saada käyttöön. Tämä johtuu siitä, että välttämättömät tiedot ovat yleensä useissa eri
rekistereissä, joista sosiaali- tai terveydenhuollon palvelutapahtuman yhteydessä tarvittavia
tietoja ei aina ole helposti tai nopeasti saatavissa.
Asiakkaan ja potilaan saaman palvelun parantamiseksi sekä palvelujen tehostamiseksi
palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on tarpeen uudistaa lainsäädäntöä ja
toteuttaa järjestelyjä, jotka mahdollistavat nykyistä paremmin palvelun toteuttamisessa
tarvittavien tietojen saatavuuden. Samalla on kuitenkin huolehdittava tietosuojan
toteuttamisesta."

Otin käyttöön blogiin liittyvän uuden ominaisuuden - Googlen kielenkäännöspalvelun.   Tuottaa osittain hassuja käännöksiä. Pitäisi täsmentää suomen kieltä selkokieleksi, niin käännöksetkin olisivat tolkullisempia.  Kielenkääntäjät käyttävät Google-kääntäjää raakakäännöksenä, josta on sitten helppo tehdä kunnon käännös.                                                                                         

lauantai 5. tammikuuta 2013

Johtajan esimerkki kantaa hyvässä ja pahassa

2013: Johtaminen ja eettisyys näyttävät nousevan heti keskusteluun. Presidentin puheet, palkka-ale-puheet tuovat esille johtamisen eettisen puolen. Kyllä tätä pitää kommentoida näin vuoden alussa. Tästä on hyvä jatkaa...

Johtaja on esimerkki muille hyvässä ja pahassa. Johtajan käyttäytyminen ja tekeminen on jatkuvan arvioinnin kohteena. Alamaisen rooliin kuuluu tietoisesti tai tietämättä jatkuva johtajan tekemisien arviointi. Johtajan teot, tekemättä jättämiset, aikomukset ja puheet kuuluvat koko alaisjoukolle. Myös rivien välistä alaiset arvioivat, mitähän se johtaja tuolla ja tuolla asialla tarkoittaa. Hyvät asiat ja aikomukset kantavat lyhyemmän aikaa kuin päin vastaiset asiat ja aikomukset. Aina tietoa tulee johtajalta liian vähän. Miksi? No siksi, että aina alaiset ajattelevat, että on olemassa salattua tietoa. Mitä enemmän johtaja toistaa jotain toimintatapaansa, käytöstään tms., sitä vaikeampaa on muuttaa käytöstään tai osoittaa muille muutosta. Tietysti toisin päin tämä pätee myös. Käytöksen pysymuutos on haastavaa - se vaatii toistoja toisensa perään. Ovat tuttuja juttuja perhe-elämästä ja kasvatuksesta.

Presidentti Niinistö haluaa laskea palkkiotaan, jota nyt on sitten pohdittu pressan esimerkkinä ja viestinä. Onko tämä ahneuden vastainen viesti etuoikeutetuille? Vai onko tämä viesti meille kaikille, että jatkuva palkkojen kasvattaminen on nyt loppu. Yleinen tulkinta ja nyt myös itse presidentin viesti on tuo ahneuden vastaisuus. Muutama viikko aikaisemmin Helsingin kaupungin johtaja näytti omaa esimerkkiään. Nostetaan omaa palkkaa reilusti, että sen varmasti kaikki huomaavat. Kyllä huomattiin. Työnantajat erityisesti korostavat, että työssä oloaikaa pitäisi lisätä, jopa eläkeikää nostaa. No mikä on sitten esimerkki. Päivän Helsingin Sanomissa (5.1.2013) talousosastolla on varsin pitkä (lipevä sellainen) juttu Tapiola-ryhmän pääjohtajasta Asmo Kalpalasta, miten hän lopulta jää eläkkeelle. Kalpala aikoi jäädä jo vuosia sitten eläkkeelle, mutta päätti vielä hoitaa muutamat asiat loppuun. Kalpala on runsaat puoli vuotta Ollia vanhempi ja työvuosia olisi vielä runsaasti jäljellä. Olin itse viime vuoden lopulla vanhan työkaverini eläkekahvilla. Pekka lähti eläkkeelle 68 vuotta täytettyään. 

"Johtajien palkka-ale olisi mitätön" - otsikoi Hesari myös 5.1.2013. Näin varmaan on, kun asiaa tarkastellaan tämän hetken tilanteen mukaan pieninä prosenttimuutoksina. Ei se kilpailukyky tästä mihinkään muutu. Eikä palkat ole selitys kilpailukyvyn muutokseen. Mitenhän tämä palkkausasia olisi, jos otettaisiin tarkastelun kohteeksi vähän pidempi aikaväli. Voitaisiin jopa sanoa, että johtajien vuosikausia toteutunut palkka-yle on vaikuttanut myös suomalaiseen yhteiskuntaan monin tavoin. Ahneudesta on tullut hyve. Enää ei ole rajaa sille, mikä on kohtuullinen johtajan palkka. Varsinkin yritysmaailmassa johtajien ja alamaisten välinen palkkaero on kasvanut jatkuvasti suunnattomasti. Eriarvoisuus kasvaa samassa suhteessa. Voidaan myös kysyä, mikä on oikeudenmukaista palkkapolitiikkaa. 

Valtion tiedonjulkistamispalkinnonkin saanut Timo-Erkki Heino on tutkinut ja harjoittanut tutkivaa journalismia johtajien palkkausasioista mukaan lukien optiobuumi. Yhteiskuntapolitiikka-lehden parin vuoden takainen artikkeli on edelleen käypää tavaraa. Ohessa on pari sitaattia artikkelista (  http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102957/heino.pdf?sequence=1 ):
"Neste Oy:n toimitusjohtaja Uolevi Raade oli
yksi legendaarisimpia suomalaisjohtajia, joka vaikutti
keskeisesti öljynjalostusteollisuuden toimialan
perustamiseen Suomessa. Raaden verotettavat
tulot vuosina 1960–1979 olivat inflaatiokorjattuina
keskimäärin 215 750 euroa vuodessa.
Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen
keskimääräiset vuositulot 2001–2009 olivat vajaat
4,5 miljoonaa euroa. Ero Liliuksen ja Raaden
välillä on 21-kertainen."

"Optioiden tarkoituksena oli sitouttaa johto yritykseen
osakeomistuksen avulla. Suomessa tämä ei toteutunut
käytännössä ollenkaan, kun johto yleensä möi
optionsa sijoittajille eli ”rahasti” optioilla. Pörssikurssiin
sidottujen optioiden lähtökohta oli puutteellinen,
koska yksittäisten yritysjohtajien toimien vaikutus
pörssikurssien suuriin globaaleihin liikkeisiin on
mitätön.
Optioiden vaikutusta yrityksen menestymiseen on
tutkittu paljon sekä kansainvälisesti että Suomessa. Tulos
on se, että optioiden ja yritysten menestymisen välille
ei ole löydetty tilastollisesti merkitsevää yhteyttä."


Yksityisten yritysten osalta julkinen paheksuminen ei sinänsä ole oikeutettua. Tehköön yritykset rahavirroilleen, mitä parhaaksi katsovat. Ongelma on, kun tällaiset käytännöt vyöryvät julkiselle puolelle. Ensin ne ovat tulleet valtion yhtiöihin, sitten levinneet jo lähelle normaalia julkista toimintaa. Voidaan sitten kysyä, onko jonkun puolijulkisen yhtiön johto kymmeniä kertoja tehokkaampaa tai merkittävämpää kuin tavallisen julkisen työntekijän työ. Ahneuden esimerkin leviäminen yhä uusille alueille lisää samalla eriarvoisuutta ja nakertaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.

Arvojohtaminen, eettisten asioiden esiin nostaminen ovat vaikeita kysymyksiä. Helposti niistä tulee päälle liimattuja juttuja, jopa pilkan kohteita. Arvot, asenteet, eettisyys ovat syvällä ihmismielessä ja pitkän kasvuprosessin tulosta. Poisoppiminen on pitkä ja työläs prosessi. Samoin saavutetuista eduista luopuminen on kova pala kenelle hyvänsä, myös yltäkylläisyydessä piehtaroivalle johtajalle. Tässä vielä konkarijohtajan Matti Willamon teoksesta otettu pieni sitaatti teoksesta "Konkarijohtaja tarinoi":

"Mutusteltuani melko   pitkään erilaisia   asioita  ja   niitä   kuvaavia   sanoja   käteen  jäivät  seuraavat   viisi: Aitous, Välittäminen, Tasa-arvo (ihmisinä), Avoimuus ja Luottamus. Oli kai tarkoitus, että sanat tulivat alusta asti tähän järjestykseen. Vastakymmenisen vuotta myöhemmin, käyttäessäni taas kerran näitä sanoja, eräs kuulijoista kysyi: ”Onko tarkoitus, että alkukirjaimista syntyy sana AVTAL”. Se  tarkoittaa sopimusta ruotsiksi."
 http://www.scribd.com/doc/113667481/Konkarijohtaja-tarinoi

Hyviä periaatteita nämä aitous, välittäminen, tasa-arvo, avoimuus ja luottamus. Myös sopimus on hyvä väline, jolla voidaan vahvistaa arvojen toteutumista. 

Ps. uusille lukijoille hiukan taustaa bloggaamisestani. ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/alku-2-olli-nylander-tuumailee.html