sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sote-uudistus - kolmas valtiomahtikin yrittää vaikuttaa! - päivitykset 3.5.2013, 5.5.2013

Helsingin Sanomat 27.3.2013
HS:n asiantuntijaraati (3.5.2013) ei yllättänyt millään uusilla avauksilla. HS:n soteryhmä esitti: "1) järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista pysyy kunnalla, jos kuntia on 15-25. 2) Jos kuntia on enemmän , järjestämisvastuu tässä vaiheessa on irrotettava kunnista. 3) ...järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu on oltava yksissä käsissä...4) Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon itegraatio on hyvä tavoite. 5) Kelan maksamia päivärahoja pitää tarkastella erikseen, jotta hoitamisen nopeuttamiseen kannustettaisiin."  

4.5.2013 tuli HS:n kotimaan osastolla vastaus otsikolla "Joitakin kuntien tehtäviä voisi siirtää Kelalle". Kelan hallituksen puheenjohtaja Anneli Taina ei kannata vastuiden siirtoa kunnille, vaan sen sijaan ehdottaa pikemminkin joidenkin kuntien tehtävien siirtoa Kelalle - kuten esim. yhteisen potilastietojärjestelmän tarjoamista koko maahan. - Niin taitaa tämä yksikanavaiseen rahoitusjärjestelmäänkin siirtyminen olla poliittisessa pattitilanteessa.

Kolmas valtiomahtikin yrittää  edistää järjen käyttöä. Helsingin Sanomat pisti pystyyn asiantuntijaraadin ja pyysi lukijoilta kommentteja sote-uudistukseen. 27.3.2013 Hesarin mielipidesivulla on asiantuntijoilta kysytty, pitäisikö soteratkaisut tehdä erillään kuntauudistuksesta. 54% oli sillä kannalla. Minun mielestäni uudistus pitäisi tehdä erillään. Sitä paitsi ensin pitäisi tehdä uudistus monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä yksikanavaiseksi. Tämän jälkeen voitaisiin miettiä, miten järjestetään yksikanavaisen soten järjestämisvastuu ja tuottamisvastuu. Nyt edetään väärin päin eteenpäin. Rahoitusratkaisun jälkeen pitäisi ottaa myös rinnalla sosiaalihuollon uudistus. Asiaa on myös pohdittu pitkään. Terveydenhuoltolaki on luotu 2010, mutta sosiaalihuoltolain uudistus on jäänyt jalkoihin. Tästä on huomauttanut myös sosiaalityön professori Mikko Mäntysaari HS:n mielipidesivulla 28.4.2013. Jos ei rahoitusuudistusta saada aikaan, pitäisi vanhaa järjestelmää kehittäen tehdä varovaisia uudistuksia. Muuten ajaudutaan ojasta allikkoon. Kuntalähtöisen mallin sijasta ollaan jälleen nostamassa esille myös muita vaihtoehtoja - hyvä niin. Esimerkiksi otetaan Ruotsin malli - landstinget-malli, joka perustuu yksikanavaiseen rahoitusratkaisuun.

Ylekin yrittää. Radio Suomi yllätti positiivisesti minut haastattelemalla emeritusprofessori Martti Kekomäkeä. "Kekolla" on pitkä historia erilaisissa vaikuttajan rooleissa - erityisesti terveydenhuollossa. Arvostan Kekon ajatuksia, jotka ovat rohkeita. Keko ei päästä vähällä poliitikkoja. Keko esittää yksikanavaista rahoitusmallia, jossa kunnille ohjattaisiin rahat. Rahojen käyttö rakennettaisiin vakuutusjärjestelmää imitoivalla tavalla. Tuttu ajatus. Olen itse esittänyt vastaavaa ratkaisua kuntien ja sairaanhoitopiirien väliseen järjestäjä-tuottaja (tilaaja - tuottaja) malliiin. Tein tuon esityksen vuonna 1993 ja se on julkaistu Lääkärilehdessä .(1) Idea on, että kunta tekee sairaanhoitopiirin kanssa sopimuksen kokonaisrahoituksena. Sopimuksen pohjalta sairaanhoitopiiri tuottaa palvelut ja tuottamista seurataan ja korjataan säännöllisellä katselmoinnilla. Raha puhuu. Keko nostaa myös esille tuon nykyjärjestelmän eriarvoisuuden. Me työssä olevat olemme etuoikeutettuja verrattuna työelämän ulkopuolella oleviin. Ministerien puuhat eivät ratkaise tätä keskeistä eriarvoisuutta. Suosittelen, että Kekon pohdintoja kuuntelisivat myös ministerityöryhmälaiset. Aivan toisessa yhteydessä aikanaan eräs työkaverini totesi kitkerästi: "nyt uskotaan, että järjessäkin voi säästää". Ohessa Radio Suomen haastatteluohjelman puffiteksti:

"Köyhät kyykkyyn ja hoitojonoon hännille. Mitä tekemistä kunnilla ja sote-uudistuksella on keskenään? Suomalainen kunnallinen terveydenhoito on poikkeus maailmankaikkeudessa. Se juontuu hevosaikakaudelta, jolloin kalliita syöpähoitoja, kuvantamisia, liuotushoitoja ynnä muita ei oltu vielä keksittykään, joten kyllähän kunnat silloin jaksoivat maksaa, mutta nyt on nyt. Kunnanlääkärien aikaan hoidot, laitteet ja lääkkeet eivät maksaneet maltaita. Nyt maksaa. Entä jos pantaisiin hela hoito yhden tuutin maksettavaksi, ja hoito tulisi vaivan eikä kunnan tai työpaikan varallisuuden mukaan. Näitä ja muita vaivoja puivat emeritusprofessori Martti Kekomäki ja Leena Mattila". http://areena.yle.fi/radio/1868006

Päivitys 3.5.2013 meni rikki 10000 katselijan raja. Laskuri on pyörinyt vuoden 2012 alusta. Kiitos lukijoille ja kommentoijille. Olen yllättävissäkin paikoissa tavannut lukijoitani. Olen löytänyt uusia näkökulmia ja oppinut matkan varrella paljon. Matka jatkuu...

Viite:
(1) Olli Nylander: Sairaanhoitopiireissä hinnoitteluhysteriaa, Suomen lääkärilehti 11/1993

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Siilot nurin - uutta voimaa sote-kehittämiseen - päivitys 27.4.2013

Permastore-siilo"Siilo, korkea lieriömäinen viljan, hiekan, malmin tai muun aineen säiliö". (Wikipedia) Työpaikkani on rakennuksessa, joka on yhdistelmä vanhaa Elannon viljasiiloa ja uudisrakennusta. Viljasiilot on hyödynnetty uudella tapaa - mm. hissit asennettu siiloihin.  Tämä on arkkitehtien nerokas oivallus uusiokäytöstä. Ei ole pistetty siiloa nurin. Sen sijaan nyt on selvästi muotia käyttää siilosanaa negatiivisena ilmauksena toimintojen, organisaatioiden erillisistä säiliöistä. Jos otetaan analogia tuohon Wikipedian määritelmää, niin näihin organisaatioihin on säilötty ihmisiä mielipiteineen ja tekemisineen eikä eri siiloilla on tekemistä toistensa kanssa. Tämä karmea kuva korostuu vielä entisestään, jos uskalletaan vielä puhua työntekijöistä "kuluerinä". Vastaavalla puhetyylillä potilaita kutsutaan "potilasmateriaaliksi" viljan, hiekan ja malmin tavoin. Siilossa ei juuri asiakkaita näy. Olisiko tässäkin yritys tuoda asiakas mukaan kuvioon termillä "asiakaslähtöisyys", kun siilossa on mahdotonta pitää asiakasta keskeisenä kohteena, osallisena. Säiliö korostaa näkemystä asiakkaiden, potilaiden pitämistä aivottomana säilöntämateriaalina. Suomessahan on varsin suuri määrä vanhusten säiliöitä.

Jatketaan nyt vielä tätä kielikuvaa. Me virkamiehet olemme säilöttyjä virastoihin, osastoihin, jne. erillisiin organisaatioihin. Valtion tuottavuushanke aikaisemman hallituksen aikana oli selvästi ilmentymä siiloajattelusta, jossa virkamiehet nähtiin ennen muuta kulueränä. Nyt tämä uusi vaikuttavuushanke (VATU) yrittää nostaa virkamiehet kuluerästä aktiivisiksi toimijoiksi.(1) Valtion keskushallinnon uudistamishanke (KEHU) on puolestaan keksinyt sen, että ministeriöt ennen muuta ovat siiloja. (2)Vaihtoehdoksi on väläytelty yhtä valtioneuvostoa - ministeriötä. Ei olisi siis enää erillistä sosiaali- ja terveysministeriötä. Pohdinta on alkutaipaleella eikä siitä vielä ole olemassa paljoa "kehuttavaa".

Jatketaan vielä siilojen hakua. Itse asiassa kaikki yli 300 kuntaa ovat siiloja. Jokainen kunta haluaa tehdä ja järjestää toimintansa omalla tavallaan, vaikka kaikilla kunnilla mm. on samat velvoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä. No tästähän on seurannut paljon porua - kuntauudistus, soteuudistus erityisesti. On siitä seurannut myös tuottava IT-business. Jokaiselle kunnalle on voitu myydä hiukan heidän halujaan palveleva tuote ikäänkuin uutena ja ainutlaatuisena. (3) Sosiaali- ja terveydenhuollossakin on voitu myydä kaikille kunnille riittävä määrä laitteita yms., koska tarve on ennen muuta määritelty oman siilon tarpeista lähtien. Jokaisella kunnalla pitää tietysti olla omat työntekijänsä hinnalla milla hyvänsä. Ostetaan vaikka hinnalla millä hyvänsä reppulääkärin palvelut. Siilojen etäpesäkkeitä ovat erilaiset kuntalähtöiset yhtiöt ja vastaavat erillisorganisaatiot. Pahimmassa tapauksessa ne ovat niin konstikkaita, että kukaan ei oikein tiedä, missä se valta ja vastuu on.

Niin sosiaali- ja terveydenhuolto sinänsä on rakentunut siiloista, ammatillisista sellaisista. Voidaan kärjistäen sanoa, että voimakkaat ammattikunnat ajavat yli asiakkaiden mennen tullen. Ammattikuntien siilomainen rooli on sisäänleivottu lakeihin, asetuksiin ja ammattiyhdistysten edunajomekanismeihin.(4) Asiakkaan kannalta jotkut ammattikuntarajat kuulostavat jopa hassuilta. Joku voi määrätä jotain, joku voi tehdä jonkun toimenpiteen -joku ei. Me kansalaiset asiakkaina ja potilaina voisimme löytää runsaasti kummallisuuksia raja-aidoissa. Toisin päin ajateltuna voitaisiin saada uutta asiakasvinkkeliä ja tehoa, jos systemaattisesti kaikissa työyhteisöissä tutkailtaisiin ammattikuntarajat ylittäviä toimintamuotoja asiakkaan näkövinkkelistä. 

Jatketaan vielä eteenpäin siilojen haussa. Tietojärjestelmät ovat oivallinen kohde siiloajattelulle. Tarkkaan rajatut tiedot säilötään omaan tietovarastoonsa ja pistetään vielä lait ja asetukset ympärille, niin tiedon siirto tulee mahdollisimman hankalaksi. Tämä on monella tapaa huolestuttava siiloutumisen ilmenemismuoto. (5). Tietohallintolaki on ilmentymä siilojen vastaisesta taistelusta - yhteistoiminnallisuus. Laki ja sen toteutus ovat vain jääneet puolitiehen, koska monet erityislait turvaavat vanhat siilot. Siilojen vastaista toimintaa on myös kokonaisarkkitehtuurityö, kunhan siitä ei vain sukeudu parinmakuista dokumenttien laatimista ylemmille viranomaisille. Yhteistoiminnallisuus ja rajapinnat yhteensopiviksi keskenään avaavat siiloja sivuiltaan.

Viimeisenä siilona ja kaikkein tärkeimpänä sellaisena nostaisin esiin ihmisten aivot ja ajattelun. Siiloja ovat puheet mukavuusalueista. Siiloja ovat myös toisen toimintasektorin innovaatioiden vierastaminen, kun eivät kuulu minun reviiriini. Siiloja ovat myös omien ajatusreviirien suojelut. Äärimmillään siiloja voidaan tehdä myös faktalähtöisestä tiedonkäsityksestä.  Niin voitaisiiin kaikki pohtia sitä, minkälaisen oman ajatussiilon olemme rakentaneet. Kuinka itseriittoinen voikaan olla oma henkilökohtainen ajatushautomo. Altistammeko itseämme ollenkaan mukavuusalueeltamme epävarmuusalueelle. Uudet ajatukset, innovaatiot, keksinnöt ovat ilmentymiä siilojen vastaisesta toiminnasta.

Siilot nurin? Oheisesta kuvasta ja alkuteksteistä voi päätellä, että siilojen purku on melkoinen haaste. Reunat ovat terästä tai betonia. Siiloon pääsee sisälle vain yhtä kautta.  Sama pätee organisaatioihin, järjestelmiin ja ihmisiin. On helppoa toimia mukavuusalueella, jota on harjoitettu ja kokeiltu pitkään. Muutos sen sijaan on aina melkoinen puristus. Hyvä testi on opetella jotain uutta tai poisoppia vanhaa. Suosittelen Lauri Järvilehdon teosta "Tee itsestäsi mestariajattelija" (2012). Järvilehto antaa ajattelun välineitä siilojen murtamiseen.(6). Vai olisiko kyse siilojen aukaisemisesta kahdella A:lla: avoimuus ja asiakasnäkökulma. (7)

Asiakasjohtaminen26.4.2013/ Ollin kommentti asiakasjohtamisen ryhmän keskustelussa Linkedinissä:
Linkitin blogikirjoitukseni Linkedinin asiakkuusryhmän keskusteluun. Siellä juttuni pohjalta keskustelu on kääntynyt julkisen hallinnon toimintaan ja asiakasnäkökulmaan siellä. Tässä Ollin oma kommentti aiheeseen.
 
"Niin olen kyllä sitä mieltä, että myös julkishallinnossa ja "byrokratiassa" on asiakkaita: sisäisiä ja ulkoisia. Tuo siilomainen ajattelu vain kääntää fokuksen omaan toimintaan ja sen laillisuuteen sekä oikeutukseen. Julkinen sektorikin tietysti tarjoaa palveluja - kuten myöntämällä erilaisia lupia tai käsittelemällä erilaisia kanteluja ja valituksia. Ja tietysti organisaatioiden sisällä on palveluverkko olemassa. Nämä vain on tehtävä näkyviksi ja tutkailtava kaikkea palvelun tarvitsijan - asiakkaan vinkkelistä. Sähköiset asiointiprosessit ja niihin liitetyt (ei-siiloutuneet) tietojärjestelmät auttavat kummasti. Niin itse asiassa pitäähän tietojärjestelmätkin aina testata, Miksikäs ei toimintaprosesseja voitaisi testata asiakkaiden toimesta. Erilaiset jonot ovat testauspaikkoja ja ilmenemismuotoja ongelmista palveluprosessissa. Niin se vanha kuvio pyramidit nurin pätee edelleen. Kenet saataisiin päättämään? Olisiko tässä yksi vatuttelun paikka"

Viitteet

 1. VATU = Valtion vaikuttavuus ja tuloksellisuusohjelma;  http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/0108_vaikuttavuus_tuloksellisuus/index.jsp

2. KEHU = valtion keskushallinnon uudistusohjelma;  http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130321Minist/KEHU_Toimintatavat2132013.pdf

3. Kuntien Tiera oy on esimerkki yrityksestä avata kuntatason siiloja. Yrityksen missio on seuraava: "Tavoitteenamme on mahdollistaa kuntapalveluiden ja toimintamallie uudistaminen, tehden verkostomaisesti yhtistyötä kuntien sekä muiden julkisten ja kaupallisten toimijoiden kanssa." http://www.tiera.fi/ 
Kuntaliitolla on kokonaisarkkitehtuuriin (VAKAVA) liittyvä hanke, joka tähtää siiloutumisen estoon. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/tietojarj-sahkoiset-palv/vakava-projekti/Sivut/default.aspx?goback=.gde_3046090_member_227207015

4. Esim. laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä - hoitajien rajoitettu lääkemääräämisoikeus on esimerkki siilojen avaamisesta; http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559

5. Esim. Ari Hovi on monessa yhteydessä kuvannut tietojärjestelmien siiloutuneisuutta ja siitä seuraavia haasteita. Tietojen ja tietojärjestelmien mallinnuksessa on tartuttava heti kiinni siiloutuneisuuden estämiseen. Samoin on muistettava, että tilaajan pitää olla tietojen omistaja, ei ohjelmistotalon.   http://www.arihovi.com/dataa-kaikille-kertaratkaisulla/

6. Lauri Järvilehto: Tee itsestäsi mestariajattelija, Tammi, Helsinki 2012; myös Rolf Dobellin kirja "Selkeän ajattelun taito" (2012) on suositeltavaa luettavaa ajatuksellisten siilojen avaamiseen; tästä tein kirja-arvion blogissani, ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/06/ajatusharhatko-uudistusten-jarruna.html

7. Asiakasnäkökulma tulee esille hyvin Koivuniemen ja Simosen kirjassa "Kohti asiakkuutta" (2011); tästä tein blogikirjoituksen, ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sote - tuleeko tästä mitään? - voittajat ja häviäjät - päivitys 22.4.2013

Päivitys 22.4.2013: Menihän tässä muutama päivä, kun saimme jälleen kuulla uutta. Pääministeri perustaa ministerityöryhmän, jonka tehtävänä on nivoa yhteen kuntauudistus ja soteuudistus. "Nyrkit savessa"-työryhmällä on aikaa toukokuu ja se keskittyy vain konkreettisiin ratkaisuihin. Viereisessä kuvassa on Helsingin Sanomien pääkirjoitusotsikko: "Mihin nyt tarvitaan asiantuntijoita?" - Vastaus lienee: ei mihinkään, jos yrittää ymmärtää pääministerin nyrkki- ja savi-työryhmän tehtävää. Lääkäriliiton Heikki Pälve kirjoitti vielä 21.4.2013 otsikolla "Nyt ei tehdä järjellistä sote-lakia". Toivottavasti ministeriryhmä ratkoo konkreettisesti sote-palvelujen järjestämisen, rahoituksen ja tuotannon sekoittamatta niitä toisiinsa. Toistaiseksi asiat on sekoitettu toisiinsa ihan konkreettisesti.

Olen seurannut tätä sote-uudistusta median kautta koko blogihistoriani ajan. (blogissani tunniste "sote-uudistus", 34 kirjoitusta).  Tunnen asian kohtalaisen hyvin, mutta nyt ei ole uusia ajatuksia tarjolla. Kaikki on sanottu ja tutkailtu dokumenteista. Helsingin Sanomien 13.4.13 pääkirjoitus tiiivistää tämän hetken tilanteen hyvin. Päivitin tapahtumia aikaisemmassa blogikirjoituksessani lähes parin viikon ajan (lomaviihteenä). Lähes päivittäin asia eteni yhä ihmeellisempään suuntaan. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/sote-ja-kuinkas-tassa-kavikaan.html . Tällä hetkellä näyttää siltä, että voittajia ovat oppositiopuolueet. Hallituspuolueet tekevät kaikkensa, että häviäisivät seuraavat vaalit. Ainoa ratkaisu voisi olla ministerikierrätys. Ei mentäisi ainakaan huonompaan suuntaan.

Helsingin Sanomat - pääkirjoitus 13.4.2013
Häviäjiä on kuitenkin muitakin. Virkamiehet ja asiantuntijat ovat kiusallisessa välikädessä. Nyt on havaittavissa, että osa luovuttaa (kuten Kati Myllymäki YLE:n 1:n A-talk-ohjelmassa totesi omalta osaltaan, ks. myös HS:n kolumni http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Hallituksen+sote-uudistus+on+absurdi+murhen%C3%A4ytelm%C3%A4/a1365570947037). Osa on siirretty sivupoluille. Osa on mukana ja yrittää tehdä, mitä tehtävissä on. Vielä mukana olevilla asiantuntijoilla ja virkamiehillä on sitten työtä liiaksikin (kuten mammuttityöryhmän työmyyrillä).

Häviäjiä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen puolen työntekijät, vastuuhenkilöt ja organisaatiot (erityisesti terveyskeskukset). Kaikki paikallinen uudistaminen ja kehittäminen ovat jäissä ellei joku rohkeasti luota kaiken pysyvyyteen. Keskeiset kentän ongelmat on siirretty sivuun. Sen sijaan haetaan jotain kummaa uutta väestövastuuta tai järjestämisvastuuta. "Hallintohimmelit" olivat vielä jokin aika sitten vastuupolitikkojen ivatermejä. Nyt ollaan rakentamassa sellaisia "hallintohimmeleitä", että niistä ei kukaan ota selvää. Pahimmassa tapauksessa (tai parhaimmassa) uudistus kariutuu perustuslakiin.

Voittajia ovat tässä vaiheessa monikanavaisen rahoitusjärjestelmän puolustajat ja sen mukana yksityiset palvelujen tuottajat sekä mm. reppulääkärit. Voittajia ovat tässä vaiheessa myös kaikki ne kunnat ja kuntapäättäjät, jotka pitävät kynsin ja hampain kiinni nykyisistä kuntarakenteista ja valtarakenteista.  Näin voittajia ovat erilaiset oman edun "optimoijat". Vastaavasti häviäjiä tässä ovat kuntalaiset, kansalaiset, asiakkaat. Erityisesti häviäjiä ovat ne kansalaiset, jotka tarvitsevat julkisia peruspalveluja, mutta eivät voi tai kykene käyttämään vastaavia yksityisiä palveluja.

Pienin riski sittenkin? Tällä hetkellä nykytilanne ja sen pohjalta tehtävät sote-uudistukset lienee lopultakin huonoista vaihtoehdoista paras. Kannattaisi ehkä vielä tutkailla, miten sairaanhoitopiirien ympärille voitaisiin rakentaa toimivaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. Ei lakkautetan niitä, vaan laajennetaan niiden tehtäväkenttää.  Hyviä esimerkkejä on jo olemassa kentällä.

Paukkuvatko päivämäärät? Uusia päivämääriä tulee jatkuvasti. Työryhmän työ päättyy 31.12.13, mutta työn aikana on saatava aikaan ehdotuksia päätöksiksi tai "linjauksiksi" aikaisemmin. Ensimmäinen määräaika taitaa koittaa toukokuun alussa liittyen kuntarakennelain käsittelyyn. Ehkä suurimmaksi riskiksi yleisesti on nostettu aikataulutus. Miten valmistelutyö, lausunnot, eduskuntakäsittelyt jne saadaan mahdutettua hallituksen kokonaisaikataulutukseen.  Jään seuraamaan tilannetta.



tiistai 9. huhtikuuta 2013

"Apottia pitää johtaa!" - päivitys 21.8.2013

Apotti-hankesuunnitelma, kuvio1, 2012
http://www.hel.fi/static/taske/apotti/APOTTI%20Hankesuunnitelma.pdf 


Puhe Apotista on mittari monen IT-hankkeen ja toiminnan muutoshankkeen  johtamiseen. Viimeisin Apotti-mittari oli hankejohtajan haku. Prosessi lienee vielä kesken, mutta ammattilehdistössä on jo ehditty analysoimaan hakijat. (TIVI 28.3.2013; toimittajat Kauko Ollila ja Aleksi Kolehmainen). Ei ole hakijoiden joukossa kokeneita hankepäälliköitä, kokeneita terveydenhuollon osaajia, ei ole sairaanhoitopiireistä hakijoita jne. Apotti puhuttaa myös linjalla viekö konsultti vai ei. Apotti puhuttaa myös linjalla nielaistaanko mammutti yhdellä puremalla vai paloitellaanko se. Ja vielä Apotti puhuttaa linjalla: mennäänkö tietotekniikka vai toiminta edellä. Ja lopuksi se mielenkiintoisin osio - kilpailutus. Tuleeko aito kilpailutus vai jotain muuta? Viekö tuleva toimittaja mukanaan vai onko tilaaja herra talossa?

Hankkeen johtamishaasteet. Apotti-hanke on puhuttanut johtamisen osalta. Viimeksi johtaminen on pelkistetty "hankejohtajan" vakanssin ympärille. Aikaisemmin on arvioitu koko hankkeen projektijohtamismallia monin tavoin.  Yllä on kaapattu kuva hankesuunnitelmasta, jonka viimeisin versio on päivitetty 5.12.2012. Kuvio on vahvasti terveydenhuoltolähtöinen, itse asiassa erikoissairaanhoitolähtöinen. Tässä onkin hankkeen johtamisen perusongelma. On kolmentyyppisiä organisaatioita ja toimintoja: sairaanhoitopiiri - erikoissairaanhoito, kunta tai kuntayhtymä - terveyskeskus, kunta - sosiaalihuolto. Hankejohtajalla on myös haasteena selviytyä toiminnan ja it-järjestelmien muutoksesta ja niiden keskinäisestä sovittamisesta. Ehkä edellinen hankejohtaja Antti Iivanainen havaitsi nämä haasteet ja siirtyi suosiolla toiminnan muutosta edistämään. Sekään ei ole mitenkän ongelmaton juttu.

Konsulttivetoisuus vai oma viisaus. "Hankeväki lähtee siitä, että omassa organisaatiossa on hyvää osaamista" (lainaus TIVI:n jutusta 28.3.2013). Suuri haaste on sovittaa yhteen vallitsevien vuosikymmenien mittaiset toimintaperinteiden muutokset ja it-muutokset. Terveydenhuollossa lääkärillä on merkittävä asiantuntijan ja päättäjän rooli. Itse asiassa hoitoprosessit sisältävät suuren määrän yksittäisiä lääkärin päätöksiä. Sosiaalihuollossa on tilanne aivan toinen. Jos lääkärikunnassa ei saada aikaan toiminnallisen muutoksen "aaltoa", ei kyllä uutta saada aikaan it-puolellakaan. Konsultti on hyvä renki, mutta huono isäntä. Konsulttia voitaisiin käyttää muutoksen agenttina. Apottihankkeen tiedotteet viittaavat siihen, että työtä tehdään omin asiantuntijavoimin. Esimerkiksi sosiaalihuollosta on erikseen tehty toiminnallista määrittelyä suurella joukolla. http://uutiskirjeet.hel.fi/webview/apotti/apotti-uutiskirje-3-2013

Mammutti vai paloittelu. Jo Apottihankkeen suunnitteluvaiheessa on takavasempaa edennyt mammutti. Yllä esitetyssä kuvassa ei erityisemmin esiinny perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Kuitenkin poliittiset päättäjät ovat tekemässä mammuttia. No Espoo irtautui tästä kuntavetoisen perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta. Erilaisissa yhteyksissä (viimeksi mm. Mediuutisten seminaarissa pari viikkoa sitten) on todettu, että missään maailmalla ei löydy tällaista monitoiminnallista mammutti-it-järjestelmää. Mm. tanskalaiset painivat samojen ongelmien kanssa. Perhelääkärijärjestelmän tanskalaiset ovat suosiolla jättäneet syrjään eikä sosiaalihuollostakaan ole ollut puhetta. Kannattaisin nyt paloittelua, kuten monet muutkin ovat ehdottaneet. Oleellista on tietojärjestelmien yhteentoimivuus. Se on mahdollista tehdä muutenkin kuin yhden mammutin kautta. Olen tässä edelleen samoilla linjoilla kuin oheisessa aikaisemmassa blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/01/tietojarjestelma-monoliitti-vai.html.

Tietotekniikka vai toiminta edellä. Mielestäni kumpikin vaihtoehto on huono. Jos toimintaa ei mitenkään läpivalaista ja pyritä muuttamaan, tehdään hankalaa tietoteknistä sovellusta vanhojen toimintatapojen päälle. Toiminta pitäisi aidosti läpivalaista eri näkökulmista: 1. asiakas/potilas, 2. hoitokokonaisuus, 3. yksittäiset toiminnot, 4. toiminnan ohjaus. Toiminnan ja tietojärjestelmät yhteensovittava suunnittelu on työläs ja moninainen tehtävä, jota helpottaisi paloittelu erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Kaikkea oppia ei kannata ottaa terveydenhuollosta - varsinkaan sosiaalihuoltoon. Sekä sosiaalihuolto että terveydenhuolto voisivat ottaa oppia sähköisen hallinnon uusimmista innovaatioista omien toimialojensa ulkopuolelta. (vaikkapa Tanska ja Viro aivan lähellä). Myös edellisessä bloikirjoituksessani arvioimani kirja "Kohti asiakkuutta" sisältää raikkaita näkökulmia aivan toiselta toimialalta - asiakasnäkökulman. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

Kilpailutus. Tämä on Apotti-johtamisen konkreettinen haaste, joka lienee myös karkoittanut osan potentiaalisista hakijoista. Kilpailutukseen on varmasti pitkä matka, jos ei saada määritysvaihetta tehtyä tarkkaan ja hanketta pilkottua mielekkäisiin osiin. Kilpailutus vaatii pohjaksi systemaattisen kokonaisarkkitehtuurikuvauksen, joka paloittelee kokonaisuuden toiminnallisiin osiin. Tämän jälkeen vasta on mahdollista pohtia, miten kilpailutus kannattaisi hoitaa. Ainakin avoimuutta kannattaa käyttää siten, että kilpailutuksen "konsortio" on mahdollisimman laaja. Kerran kilpailutettu osio pitäisi voida hyödyntää niin haluttaessa "konsortion" jossain toisessa osassa riippumatta siitä, onko kaikki toimijat mukana kaikessa. Portti tulisi olla auki tätä kautta myös vaikkapa Espoolle. Edelleen Viron X-Road-ajattelu voisi olla kantava arkkitehtooninen lähtökohta. Tästä olen myös raportoinut aikaisemmin - enkä ole suinkaan ainoa. http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/ICT%2Ftietoj%C3%A4rjestelm%C3%A4t?updated-max=2012-12-06T02:48:00-08:00&max-results=20&start=8&by-date=false

Apotti. Hankejohtajan haasteet ovat melkoiset. " Apotti on useissa katolisissa veljeskunnissa munkkiluostarin johtajasta käytetty nimitys. Apotti oli alkuaan kenestä tahansa arvostetusta munkista käytetty kunnianimitys. Apotti tulee heprean kielen sanasta "ab", joka tarkoittaa isää." Niin se on hankejohtaja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Apotti

Päivitys 11.4.2013: Uranuurtaja Paul Grönroos
Apottiin liittyen toisaalla on nostettu esille terveydenhuollon atk-järjestelmien uranuurtaja Paul Grönroos (PG). PG:ltä on todella paljon opittavaa. Kannattaa tutustua sympaattiseen blogikirjoitukseen osoitteessa: http://kideblogi.wordpress.com/2013/04/08/paul-gronroos-terveydenhuoltojarjestelmien-todellinen-pioneeri/
Laitoin tämän kommentin tuohon blogikirjoitukseen: "Opin PG:n tuntemaan ollessani Tampereen keskussairaalassa töissä vuodesta 1978 lähtien. Menin kuuntelemaan PG:n esitelmää kliinisen tieteen laitoksen suureen luentosaliin. PG oli juuri tullut USA:sta, josta hän oli löytänyt omaa paperimuotoista järjestelmää muistuttavan sähköisen potilastietojärjestelmän. PG oli aivan varma, että tuo USAn järjestelmä tai sen klooni valloittaa tuota pikaa suomalaisen terveydenhuollon ja mullistaa siis tiedonhallinnan terveydenhuollossa. Nuorena poikana kuuntelin tätä ja jäin odottamaan ihmettä. Nyt olen 61-vuotias seniorivirkamies ja ollut mukana joko kehittämässä tai seuraamassa tietojärjestelmien muutosta. Kantajärjestelmäkin on tuloillaan ollut jonkin aikaa, mutta ehkä se on valmis, kun minä puolestaan siirryn eläkeputkeen. Täytyy muistaa, että PG oli laboratorio-it-järjestelmienkin uranuurtaja. Olihan hän mikrobiologi koulutukseltaan. PG oli mukana myös kehittämässä aikoinaan Tampereen keskussairaalaan ns. AHO-järjestelmää, jonka eräs osajärjestelmä oli sairauskertomushakujärjestelmä. Päätteeltä pystyi selvittämään, missä henkilön sairauskertomus on kullakin hetkellä. Sehän ei ollut aina arkistossa vaan usein kierrossa. Kuntaliiton yksi edeltäjäyhdistys Sairaalaliitto oli PG:n ideoita edistämässä.
Olen itse seurannut mielenkiinnosta Apottihanketta omassa blogissani: http://ollintuumailut.blogspot.com/. Paljon on tuollakin saralla vielä tehtävää."

Päivitys 21.8.2013: Kerava on irtaantunut Apottihankkeesta - niukka äänestystulos. Helsingin mukaan se on pieni menetys. Keravan mukaan se on suuri rahasäästö. Niin..