sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Liukumäki vanhustenhuollon uusi menetelmä?

Kotikaupunkini Espoo kohottaa ja tehostaa erityisesti vanhustenhuollossa terveyspalveluja ns. liukumäkimallilla. Tämä uutinen on MTV:n 18.1.2014 kymppiuutisista peräisin:

"Espoossa terveydenhuoltoa uudistetaan liukumäkien avulla. Kuulostaa melkoiselta sirkukselta. Mitä ihmeen liukumäkiä?
Odotus pois, esteet pois. Potilas liukuu takaisin kotiin. Tästä nimi liukumäki.
– Kuntoutus alkaa tavallaan jo ambulanssissa, päivystyksessä ei saisi mennä kuin muutama tunti aikaa, leikkaus pitää tehdä 12 tunnin sisään ja kuntoutus jatkuu välittömästi sen jälkeen. Sen lisäksi mikäli kotona tarvitsee erityiskuntoutusta, tai muuta, tämä kaikki pitää etukäteen suunnitella. On pyritty poistamaan kaikki hidasteet väliltä, kuvailee Espoon kaupungin vanhusten palvelujen johtaja Jukka Louhija.
– Asiakas on liukumäessä, liukuu koko ajan, eikä odota seuraavaa pistettä, avaa asiaa Louhija.
Espoo on pyörittänyt menestyksekkäästi lonkkamurtumapotilaille tarkoitettua lonkkaliukumäkeä kaksi ja puoli vuotta. Lonkkamurtumasta kuntoudutaan erittäin nopeasti verrattuna maan keskiarvoon.
– Valtakunnallinen keskiarvo on 46 päivää, me pääsemme tästä puoleen. Ja olennaista on se, että tämän 23 päivän jälkeen meidän potilaat ovat paremmassa kunnossa kuin keskimäärin 46 päivän jälkeen, sanoo Louhija."http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/espoo-saastaa-miljoonia-liukumakien-avulla/2760250

Tämä on loistava ajatus ja toteutettu varmasti aikaisemminkin. Suosittelen sitä kaikkialle Suomeen ja muuallekin. Jo edesmennyt äitini eli aktiivisen, pitkän elämän. (1) Kun hän oli noin 95 vuotias, hän tapansa mukaan meni kauppaan paikalliseen kauppakeskukseen bussilla. Mamma hyppäsi bussin kyytiin ja sai seisaallaan otteen bussissa tukipylväästä. Kuinka ollakaan, niin bussi lähtikin voimakkaasti nytkähtäen liikkeelle. Mammalta lipesi ote ja hän kaatui. Niin lonkka murtui. Tapahtumat etenivät oletettavasti Espoon mallilla, koska muutaman tunnin sisällä olin jo Töölön tapaturmasairaalassa katsomassa Mammaa.  Mamma pääsi leikkaukseen muistaakseni noin 12 tunnin sisällä. Leikkaus onnistui ja hän pääsi varsin nopeasti sairaalahoidon jälkeen kotiin kuntoutukseen ja kuntoutti itsensä itsenäisesti kotona päärjääväksi vanhukseksi. Muistikuvani mukaan lopputulos vastasi tuota Espoon tehokasta liukumäki-ajattelun tehoa.  Todellisuudessa asiat eivät kuitenkaan edenneet periaatteella "poistetaan kaikki hidasteet". Me omaiset tuimme Mammaa, jotta viranomaiset eivät olisi asettaneet kuntoutukselle hidasteita. Merkittävin torjuttava hidaste oli hoitoyhteisöjen  asennevamma. Kun Mamma oli iäkäs, ajateltiin hänen olevan kuuron, passiivisen, jopa muistamattoman tai dementin sekä asuvan vanhainkodissa. Mamma kuitenkin kuuli, oli aktiivinen ja terävä sekä ennen muuta suhtautui elämään positiivisesti niin ja asui kotonaan. Kiitos ennen muuta Mamman oman sitkaan kuntoutuksen ja meidän omaisten tuen siinä, että Mamma jatkoi elämäänsä itsenäisesti kotonaan. Apua saatiin tilapäisesti niin perushoidossa kuin kuntouttavassakin toiminnassa.

Espoon mallille on monia rakenteellisia ja asenteellisia esteitä tai haasteita.  Rakenteelliset esteet ja haasteet liittyvät normaaliin elämään ja sen turvaamiseen. On muitakin tilapäisiä henkisen ja fyysisen tasapainon menetyksiä, joissa nopea kuntouttava ja laitoshoitoa estävä toiminta on tarpeen. Kokemukseni ja myös erilaisten tutkimusten anti on, että vanhuksia laitostaa eniten erikoissairaanhoito, toiseksi eniten perusterveydenhuolto, seuraavaksi vanhainkotihoito ja vähiten erilaiset palveluasumisen muodot. Uhkana on myös, että palvelukoteihin ja vastaaviin pesiytyy myös laitostava hoito-ote. Laitostavan hoito-otteen ytimessä on hoitoyhteisön työtavat, rutiinit ja työajat. On helpompi tehdä jokin asia itse ikiaikaisin rutiinein, kuin tehdä yhdessä vanhuksen kanssa. Kuntouttava työote on vaativaa työyhteisölle, koska se edellyttää aktiivista ja positiivista kanssakäymistä asiakkaan kanssa. Koin tämän myös äitini kanssa. Muistan, kun sovimme sattumalta tutun lääkärin kanssa, että Mamma pääsee nopeasti kotiin sairaalasta erään toisen sairaalakeikan jälkeen. Totesimme lääkärin kanssa, että suurempi uhka piilee sairaalan sisällä kuin sen ulkopuolella eli sairauden pitkittyminen, henkinen epätasapaino ja laitostuminen. Näin myös Mamman viimeisinä elinvuosina, miten pieni palvelukoti oli kuin kopio terveyskeskuksen vuodeosastosta. Kuntouttava ote oli kaunista puhetta.

Vanhuspalvelulaki muuttaa kaiken. Kotihoitoon panostetaan, kaikkeen aktiivisuuteen panostetaan, laitoshoidon miehityskin saatetaan kelvolliselle tasolla. Kaikkiea tätä valvontaan valtion valvontaviranomaisten toimesta ja myös edistetään omavalvontaa. Mutta miten saadaan asenteet muuttumaan, siinä on kaikille pala purtavaksi. On poistettava sekä rakenteelliset että asenteelliset hidasteet.(2)


Viitteet


(1) Kuvasin blogikirjoituksessani taannoin pitkän elämän salaisuutta ja viittasin siinä äitiini ja hänen elämäänsä. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/pitkaikaisyys-vanhustenhuollon.html
 Pitkäikäiselle on löydetty tutkimuksissa ominaisuuksia seuraavaan tapaan: pitkä työura, elämänrytmi tasaista, ruokavalio vähärasvaista (kasvispitoista), sama elinympäristö, vanhuksia arvostava kulttuuri, säännöllinen ja päivittäinen ruumiin kunnon ylläpito, "elämää pidentävät lääkerohdot", kieltäytymiset (kuten munkkien ja nunnien tavat), henkinen suorituskyky, positiivinen elämänasenne, hyvä itsehoito.

Äitini pitkäikäisyyden salaisuus? Niin Mammalla oli pitkä työura kotiäitinä. Elämänrytmi ei nyt ollut kaikilta osin tasaista (asumista useilla paikkakunnilla jne.). Suomenruotsalaisuus lienee kuitenkin ollut positiivinen tausta. Ruokavalio oli terveellinen. Ruumiinkunto oli hyvä. Lääkkeitä äitini käytti vähän. Gerovital oli aikanaan "lääkerohtona" ykkösasia. Äitini ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka eli miehensä kuoltua vielä toiset 50 vuotta. Henkinen suorituskyky oli rautaa viime metreille. Positiivinen elämänasenne ja hyvä itsetunto olivat myös voimaa lähes loppuun saakka. (Oheisessa kuvassa satavuotiaan äitini petankkiheitto.)

Niin ikuinen nuoruuden toive, nuoruuden lähde on ihmismielen tavoite, visio. Antti Hervonen palauttaa kuitenkin mielen maan pinnalle: "Pitkän iän salaisuutta ei ole. On vain toisiinsa kietoutuneita elämänlankoja, jotka eivät olekaan katkenneet. Geenit, ympäristö ja suurimpana sattuma ovat olleet mukana pelissä."



(2) Tein oman vuosiarvioni vanhustenhuollosta vuoden vaihteessa 2013/2014 blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/01/sote-sotku-vuoden-2013-ykkosjuttu.html Tässä on ote siitä:

Erkki Vauramo
4. Vanhustenhuolto 
2012-havainnot:
 - palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelevat kovasti
- palvelujärjestelmä omaisen ja vanhuksen itsensä kannalta pirstaleinen
+ vanhuspalvelulaki kokoaa asiat yhteen;  http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1847332#fi
+/- jos saadaan kattavasti velvoittavaksi kaikissa kunnissa, edistystä saattaa tulla, mutta on muitakin mielipiteitä kuten "Vanhuspalvelulaissa kohtaavat hyvä tahto ja ankea todellisuus" http://ollinarkisto.wordpress.com/?attachment_id=27
2013-havainnot:
+vanhuspalvelulaki hyväksytty ja otettu käyttöön
+ lain mukainen seuranta aloitettu sekä luotu pohjaa valvontatoimille: THL:n seurantatutkimus
- hallituksen rakennepoliittinen asiakirja: vanhustenhuollon kustannuksia leikataan - leikkaustapa vielä avoin; laitoshoito lienee leikkausten keskeinen kohde;  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/soteuudistukselle-korjaussarja.html ; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/vanhukset-ylos-sangyistaan.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti