sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Soteuudistus tietoinen projekti vai ajopuu, päivitys 3.1.2015

Ajopuu
Sote-uudistuksen tilanne vuoden vaihteessa 2014. Järjestämislain ollessa eduskunnassa pääpuolueiden välinen kompromissi on edelleen veitsenterällä. Erityisesti perustuslakiasiantuntijat ja Kuntaliitto kiinnittävät huomiota kuntien asemaan päätöksenteossa. (1) Kritiikki kohdistuu myös lakiin sidottuihin tuotantovastuualueisiin, jotka suurelta osin ovat nykyisten sairaanhoitopiirien päälle luotuja organisaaitioita. Kritiikki kohdistuu edelleen sote-alueiden rooliin. Jäävätkö sotealueet ylärakenteeksi, jolla ei ole suurta konkreettista merkitystä palvelujärjestelmässä. On kuitenkin asiantuntijoita, jotka toteavat, että "ei sössitä sotea" (Martti Kekomäki, viite 2).


Projekti
Maakuntamallia ovat jo jotkut vaikuttajat "kutsumassa" apuun. Osmo Soininvaara on eräs uudelleen herättäjistä. (2) Hän olisi valmis luopumaan tuosta turhaksi kokemastaan sote-alueen ylärakenteesta ja valjastaisi koko uudistuksen maakuntamallille vaaleineen ja verotusoikeuksineen. Tämäkin vaihtoehto on elänyt aiemmin lähinnä Keskustan ehdotuksina. Vaihtoehto on torjuttu vetoamalla mm. siihen, että uudistus olisi vielä laajempi kuin pelkkä soteuudistus. Maakuntamallin sisään pitäisi leipoa myös muita ylikunnallisiksi koettavia toimintoja kuten koulutuspalveluita, liikennepalveluita, kaavoitusta. Myös monikanavaisen rahoitusuudistusjärjestelmän uudistus pitäisi kytkeä tähän malliin.

"Mahdollisuuksien historia". Näyttää siltä edelleen, että soteuudistus kamppailee kahden historiamallin kanssa - ollako ajopuu vai tietoinen projekti. (viite 3 ja kuvat yllä). Ns. ajopuuteoria (omasta tahdosta riippumaton etenemistie) johtaa ajtukseni toisenlaiseen historiankäsitykseen. Sote-uudistusta voidaan pohtia "mahdollisuuksien historian" näkökulmasta. Tämä teoreettinen viitekehys ei ole uusi, mutta kantaa mielestäni yli vuosikymmenten kuten historian kirjoituskin. Prof. Kari Palonen kirjoitti aiheesta pienimuotoisen tutkielman vuonna 1978. (3). "Mitä voitaisiin saada aikaan, jos oletetaan menneisyydessäkin olleen toteutumattomia reaalisia mahdollisuuksia." (s.3). Kyse ei ole vain voittajien historiasta vaan myös häviäjien historiasta.

Voittajat vai häviäjät. Soten järjestämislain malli luotiin kuntauudistuksen projektin häviön kautta. Vastuukunta-ajattelulla luotiin kuntauudistukselle vaihtoehtomalli. Samalla nostettiin esille uudelleen maakuntamalli ikään kuin vastuukuntamallin vaihtoehtona. Kun sekä vastuukuntamalli että maakuntamalli ajettiin projekteina alas, keksittiin uusi projekti - sote-aluemalli. Tietopohjana oli kuntien kantokyvyn ja väestämäärän rajoitteet - erityisesti pienten kuntien. Väestöpohja sotelle piti saada nykyistä suuremmaksi. Kun kuntaprojektin avulla ei saatu kasvatettua väestöpohjaa (vrt. ääripäässä 80..20 kunnan malli), haettiin ratkaisua alueelliselta pohjalta. Maakuntamalli koki häviön. Keksittiin sote-aluemalli. Kun ei uskallettu purkaa nykyistä sairaanhoitopiirimallia sekä maakuntamallia alas, löydettiin ns. ERVA-malli. Poliittisten puolueiden yksimielisyysprojekti tuotti sitten järjestämislakiehdotuksen, jossa sementoitiin nykyiset laajat kuntayhtymät tuottajaorganisaatioiksi. Kaikkiaan aktiiviset projektit ajettiin joko haaksirikkoon tai kompromissien kautta uusiksi projekteiksi. Jotkut olivat voittajia, jotkut häviäjiä. Tilanne muistutti mitä suurimmassa määrin ajopuuta.

Soten jatko - toivottavasti ei ajopuu. Jos järjestämislaki todetaan perustuslain vastaiseksi, on vahtoehtoja ratkaista ongelma. Siirretään koko uudistus seuraavalle eduskunnalle. Muutetaan lakia perustuslain sallivaksi. Korjataan perustuslakia. Tämä viimeinen vaihtoehto taitaa kuulua niihin epärealistisiin projekteihin. Löytyisikö ratkaisu siitä, että kunnille avattaisiin mahdollisuudet rakentaa sote-aluieen sisälle riittävän suuren väestöpohjan tuottamisorganisaatiot.  Maakuntamallikin taitaa olla enemmänkin malli soteuudistuksen siirtämisestä seuraavalle eduskunnalle. Kansalaisten, asiakkaiden ja potilaiden kannalta soteuudistus näyttäytyy edelleen ajopuuna. Ei ole takeita, tuottaako nykyinen malli jotain hyvää vai ei. Mutta ei ole myöskään takeita, tuottaisiko uudistuksen siirto jotain hyvää. Kannatan nyt edelleenkin sote.-aluemallia kaikista hankaluuksista huolimatta. Se antaa mahdollisuuden tietoiseen uudistusprojektiin ajopuun sijasta.

Päivitys 28.12.2014 (klo 19.00): Jouni Särkijärvi kommentoi toisaalla FB:ssä:
Jouni J Särkijärvi Uudistus vaikuttaa kovin keskeneräiseltä, eikä eduskunta voi ryhtyä tekemään siihen rakenteellisia korjauksia. Mm. seuraaviin kysymyksiin pitäisi olla valmiina pohditut vastaukset:
- kunnalle on 8 §:ssä annettu tehtäviä, joita hoitava henkilöstö on kuitenkin siirretty tuotantokuntayhtymälle. Pitääkö kunnan palkata uutta henkilöstöä hoitamaan niitä? Miten kunta voi suunnitella palveluja ja toimenpiteitä, joiden täytäntöönpanovastuu on siirtynyt tuottamisalueelle?
- kunta ei enää uudistuksen jälkeen voi itse hoitaa henkilöstönsä työterveyshuoltoa. Muuttuuko sen järjestäminen julkiseksi hankinnaksi?
- 5 §:ssä on määritelty kriteerit sille, että palveluja saa keskittää. Nykyisinä tällainen päätös sisältyisi kunnan harkintavallan piiriin, eikä siitä saisi valittaa tarkoituksenmukaisuusperusteella. Tähän tulee ilmeisesti muutos, koska voi tehdä laillisuusvalituksen siitä, että nämä kriteerit eivät täyty. Tämä aiheuttaa viivästyksen päätösten täytäntöönpanoon. Miten on ajateltu hallintotuomioistuinten selviävän näiden valitusten käsittelystä?
- yhdenvertaisuus edellyttää, että palvelut ja etuudet ovat samanlaiset koko sote-alueella. Miten käy niille kuntien päätöksille, joilla on annettu lakisääteistä tasoa parempia etuja – kumoutuvatko ne jonkin pykälän perusteella automaattisesti? Miten todetaan, mitkä päätökset ovat kumoutunet ja mitkä edelleen voimassa?
- kunnat ovat antaneet avustuksia sosiaali- ja terveysalan järjestöille, jotka toimivat kunnan alueella ja tuottavat informaatio-, vertaisapu- yms. palveluja. Uudistuksessa intressi näiden toteutumiseen siirtyy tuottamisvastuussa oleville alueille, mutta kun ei ole kyse lakisääteisestä toiminnasta, ei järjestämispäätöksessä voida antaa
niille oikeutta antaa tällaisia avustuksia, jotka lisäksi aiheuttaisivat
poikkeuksia kuntalaisten yhdenvertaisuuteen, koska järjestöjen toimialue on suppeampi kuin sote-alue. Onko tämä tulkinta oikea?
- henkilöstön siirtymistä koskevassa laissa käsitellään vain sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön siirtymistä. Toisaalta myös tukipalvelujen tuottamisvastuu siirtyy, ja tämä henkilöstö on kunnissa yleensä keskushallinnossa tai erillisessä liikelaitoksessa eikä siis siirry lain perusteella. Kunnalle kyllä tulee oikeus irtisanoa kyseinen henkilöstö tuotannollisista syistä, kun tehtävät ovat siirtyneet pois. Onko tämä todella ollut tarkoituksena?


Päivitys 3.1.2015: HS-mielipide 3.1.2015: Antti Mykkänen: Kuntauudistus oli katastrofi:
Mykkäsen mielipidekirjoitus kuvaa tätä ajopuuta kuntauudistuksen kannalta. Lopputulos ei ollut lainkaan hallituksen kaavailema. Kuopattiin "vahvan kunnan oppi". Saatiin aikaan vain tehottomuutta, ylimääräisiä kustannuksia eli Mykkäsen mukaan katastrofi, joka ei saa uusiutua. http://www.hs.fi/mielipide/a1420175604955

Viitteet

(1) Hoiva&Terveys 19.12.2014:

Perustuslain asiantuntijat: sotessa on isoja ongelmia

» Yksi Suomen johtavista perustuslain asiantuntijoista, valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén näkee sote-lakiesityksessä merkittäviä ongelmia perustuslain kannalta. Hidén oli yksi asiantuntijoista, joita eduskunnan perustuslakivaliokunta kuuli asiasta torstaina.

- Pienempien jäsenkuntien on todella vaikea vaikuttaa päätöksentekoon isoilla sote-alueilla. Tässä on iso ongelma: päätösvalta heikkenee asiassa, joka on kuntien talouden kannalta hyvin merkittävä.

Toinen keskeinen ongelma on Hidénin mukaan taloudellisissa vastuissa, jotka näyttävät jakautuvan kuntien kesken hyvin epätasaisesti. 

Näettekö, että laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä?

- Voin vain sanoa, että tässä on suuria ongelmia. On mahdollista, että ongelmat ovat sentyyppisiä, että niitä ei yksittäisillä korjauksilla saada ratkaistua. Tämä jää nyt hyvin voimakkaasti perustuslakivaliokunnan harkittavaksi, Hidén toteaa.

Ongelmia uudistuksessa näkee myös Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, joka oli myös perustuslakivaliokunnan kuultavana torstaina.

Mäenpää toteaa Yle Uutisten haastattelussa, että uudistuksessa luodaan kokonaan uudenlainen kuntayhtymämalli, jossa kuntayhtymä eli sote-alue vastaa sille itse laissa säädetyistä tehtävistä, eikä kuntien tehtävistä, kuten on totuttu. Lisäksi hän näkee ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta hyvin ongelmalliseksi, jos haitari kunnallisverotuksessa leviää kovin suureksi.     http://www.hoivajaterveys.fi/uutisarkisto/hoiva--terveys/2014/12/19/perustuslain-asiantuntijat-sotessa-on-isoja-ongelmia/

(2) Osmo Soininvaara blogissaan:
http://www.soininvaara.fi/2014/12/21/maakuntamalli-olisi-paras/
http://www.soininvaara.fi/2014/12/11/jospa-mentaisiin-suoraan-maakuntamalliin/

(3) Martti Kekomäki blogissaan: http://www.sely.fi/images/lehti/EL2014/el42014_102.pdf?utm_content=buffera3ecd&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

(3) Mahdollisen historia, projekti, ajopuu:  Kari Palonen: Mahdollisen historia, Paadoksi I - kriittisiä kirjoituksia, Helsinki 1978
Mahdollisen historian taustalla on ajatus kirjoittaa ulos myös "hävinneiden historia" eikä pelkästään "voittajien historia". Ei siis kirjoiteta pelkästään lopputuloksesta vaan myös kirjoitetaan myös muista mahdollisista lopputuloksista. Kyse on siis ns. ajopuuteorialle vaihtoehtoisesta historiankäsityksestä. "Jokaisessa historiallisessa tilanteessa on on useita, muttei rajatontamäärää , keskenään vastakkaisia reaalisia (tai reaalisiksi tehtäviksi olevia) mahdollisuuksia ihmisten toiminnalle." (s.9). Mahdollisuus voi johtua käytettävissä olevan tiedon epävarmuudesta. Mahdollisuus voi liittyä myös siihen, onko vaihtoehto vain ajatuksissa muttei teoissa mahdollinen. Teko voi olla joko passiivinen tai aktiivinen. Aktiivista tekoa tässä Palosen mallissa kutsutaan tutulla sanalla "projekti". Projekti voi puolestaan olla joko toteutumaton tai toteutunut tai se voi olla matkalla muuttunut toiseksi. Toteutunuttakin projektia voidaan arvioida monelta kannalta. Historia voidaan nähdä myös tapahtumina ja prosessina. Nykyisyys on siis menneisyyden ja tulevaisuuden taitekohdassa.
Paloselle projekti on enemmänkin tietoinen, aktiivinen  poliittinen toimenpide, toiminta, joka koostuu yksittäisistä tapahtumista. Prosessi on puolestaan tapahtumien jatkumo,muutos. Se voi olla myös passiivinen tapahtumien ketju. Mahdollisuuksien historia on ajopuuteorian vastine, jota Palonen tuossa tutkielmassaankin pohtii samalla jatkosotaesimerkillä kuin ajopuuteorian lanseeraajatkin.
"Ajopuuteoria on suomalaiseen historiankirjoitukseen kuuluva teoria, jonka mukaan Suomi ajautui ajopuun tavoin, omasta tahdostaan riippumatta, natsi-Saksan kanssasotijaksi jatkosodassa. Teoria pyrki kiistämään suomalaisten sotasyyllisyyden." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajopuuteoria).
Projekti on perinteisesti ajateltuna tavoitteiltaan, resursseiltaan ja aikataulultaan rajoitetuksi toiminnaksi. Esimerkiksi oheisessa kuvassa on projekti määritelty. http://www.mol.fi/esf/ennakointi/raportit/pvopas.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti