Luovuus ja innovaatio hallitusohjelmankin agendalla - oppivaan organisaatioon!, päivitys 13.6.2015

Ydinkysymys on, osaako hallitus ja sen avainministerit hyödyntää asiantuntijoita ja oppivan organisaation mahdollisuuksia. (ks. alla päivitykset 13.6.2015).
Hallitusohjelman tutkailu herätti minut luovuus- ja innovaatioasiaan. Hallituskauden kärkihankkeet rakentuvat julkisten palvelujen digitalisointiin, edesautetaan innovaatio- ja palvelualustojen syntyä, sujuvoitetaan säädöksiä, otetaan käyttöön kokeilukulttuuri sekä parannetaan johtamista ja toimeenpanoa. (Hallitusohjelma, s.24-25). Luovuus tuli heti mieleen ja sen tukahduttaminen yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasoilla. On hienoa, kun voi "ampua alas" ja nöyryyttää kollegan iloisen idean. Kuka ei olisi nöyryytystä kokenut. Itse asiassa yksi syy aloittaa bloggaaminen oli se, että voi rauhassa ja omalla ajalla (vaikka lenkkipolulla) pohtia jotain ajankohtaista asiaa ja tuoda se omine ideoineen kaiken kansan luettavaksi. Otin periaatteekseni aloittaessani bloggaamisen, että pyrin aina tekemään jotain omia (tai muista yhteyksistä lainattuja) ehdotuksia asian paremmaksi saattamiseen. Ei siis pidä nyt hallitusohjelmankaan innovaatiointoa latistaa pelkillä asenteellisilla vastalauseilla (mieli tekisi monesti).

Kierrätän enemmän hyviä ideoita

Luovuus. Luovuus tulee vastaan vaikka missä. Luin juuri aamun Hesaria ja Ura&Työ-osiossa otsikoitiin (HS 7.6.2015): "Luovuus lentoon - Ole luova!". Kari Uusikylää haastateltiin. Kari totesi mm. "On suorastaan surkuhupaisaa, miten paljon luovuudesta puhutaan , kun samaan aikaan koko yhteiskunta on kuin suoraan luovuuden tappamisen oppikirjasta."  Uusikylä jatkaa luovaa puhettaan: "Luovuuteen liittyy aina epäonnistumisen riski. Kritiikki ja vähättely tappavat luovuuden. Olen jostain lukenut viisaan ajatuksen, että luovuuteen kuuluvat ideoiden konfliktit, mutta eivät ihmisten konflliktit." Artikkelissa tiivistetään vinkit työnantajalle: älä tapa luovuutta: 1. työntekijällä pitää olla sopivat haasteet- rutiini turruttaa, 2. Työntekijän pitää saada valita itse keinot, miten yhteisiin tavoitteisiin ja tuloksiin päästään. 3. Resurssit pitää olla sopivat - sopiva aika- ja kustannuspaine. 4. Ryhmän pitää koostua riittävän erilaisista henkilöistä, mutta ryhmäläisten pitää osata kannustaa toisiaan. 5. Johdon pitää arvostaa työntekijöiden mielipiteitä ja kannustaa luovuuteen. 6. Luovuutta lisää koko organisaation tuki, jossa tärkeätä on hyvä avoin ilmapiiri.

Innovaatio. Wikipedian ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatio) mukaan innovaatio eli uudennos on jokin uusi tai olennaisesti parannettu, taloudellisesti hyödyllinen tuote, prosessi, palvelu tai keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena ^[1]. Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: on mullistavia innovaatioita ja vähittäisin muutoksin syntyviä innovaatioita. Innovaatiot voidaan jakaa myös asteittaisiin (nykyisten tuotteiden, palveluiden ja toimintamallien parannukset) ja radikaaleihin (luovat uusia markkinoita ja pakottavat muuttamaan ajattelua) ^[2]

Sote-uudistamishaasteiden tunnistaminen, viite 1

<sup>Innovaatio-innostus. Innovaatio tuli mieleeni, kun istuin eräässä kokouksessa - jälleen kerran. Tein kaikkeni, että pysyin strategian ja korien kyydissä, kun vastuuhenkilöt vyöryttivät skriinille pp-esityksiä tiuhaan tahtiin. Sain kokouksesta kaksi innovaatiota (tai ideaa). Ensinnäkin päätin, että selvitän jälkeen päin, mitä kaikkea tämä vyörytys yleensä tarkoittaa ja miten se hyödyttää omaa organisaatiotani. Kolmen tunnin pläjäys tuli innovatiivisesti tiivistettyä kahteen sivuun tekstiä. Toinen havaintoni oli vanhan työkaverini ilmestyminen kokoukseen. Hannu Hämäläinen on vuosia kehittänyt ja edistänyt sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatioympäristöä ja virittänyt monenlaisia hankkeita ja projekteja (mm. innokylää). Hannun määritelmä innovaatiosta on seuraava: "Innovaatio sosiaali- ja terveysalalla on yksilön, ryhmän, yhteisön ja/tai verkoston luovan toiminnan tuloksena syntynyt uusi idea, joka johtaa lisäarvoa tuottavaan tulokseen yksilön tai yhteisön hyvinvoinnissa, terveydessä tai palvelujärjestelmässä." (1) Hannu kumppaneineen jakaa innovaatiot kolmeen kategoriaan: 1. systeemiset innovaatiot (palvelujen järjestäminen), 2. prosessi-innovaatiot (palveluketjut, hoito-ohjelmat), 3. palvelu- /tuotantoinnovaatiot (hyvinvointia ja terveyttä edistävät palvelut ja tuotteet). Oheista kuvaa tulkiten innovaatioita levitetään paikallisten kokeilujen kautta muuttamalla vallitsevaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää sekä toimintaympäristöä. Voihan innovaatiot levitä myös ylhäältä alas periaatteella muuttamalla ensin toimintaympäristöä, sitten sotejärjestelmää ja lopuksi paikallisia käytäntöjä. Intouduin lukemaan läpi vielä Juho Saaren toimittaman kirjan "Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos" (2).

Lissabonin strategian soveltaminen soteuudistukseen. Hallitusohjelmaan liittyen Juho Saaren kirjasta poimin esille Juhon oman artikkelin sanoman"Lissabonin strategian sosiaalisena innovaationa": 1. päätöksentekojärjestelmää uudistetaan, 2. tavoitteenasettelua täsmennetään, 3. tutkijat integroidaan sillanrakentajiksi, 4. poliitikkojen soveltamisalaa laajennetaan, 5. uusi politiikkainstrumentti otetaan käyttöön, 6. aikajänteitä pidennetään, 7. eri poliitiikkojen välistä vuorovaikutusta täsmennetään, 8. toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan systemaattisesti. (3).  Tässä on sovellukseni Lissabon-strategiasta soteuudistukseen:

1. Päätöksentekojärjestelmä uudistetaan:  Hallituksen pitäisi saada soteuudistus lainsäädäntöhankkeena läpi kahdessa vuodessa eli Juha Rehulan ministerikaudella. Toivottavasti hallitus, perhe- ja peruspalveluministeri sekä STM:n ja VM:n johto saavat aikaan toisiaan tukevan ja selkeään työnjakoon perustuvan uudistuksen etenemistien. Edellisen hallituksen "harjoituksen" luova ja innovaatinen läpikäynti antaa eväät.
2. Tavoitteenasettelua täsmennetään: Nyt tavoitteenasettelu on ristiriitainen. Samaan aikaan tulee uudistaa sotepalvelujärjestelmää, jotta palveluihin pääsy turvataan tasapuolisesti ja eriarvoisuus poistetaan. Kustannusten leikkauksia pitää eri aikaväleillä saada aikaan miljarditolkulla ja myös rahoitusuudistus on saatava aikaan. Ristiriitaa lisää vielä mahdollisuus saada aikaan 19 itsehallintoaluetta, kun 5 olisi riittävä. Ristiriitaa lisää vielä epäselvyys rahoituksen järjestämisestä kuntien kautta tai suoraan valtion  kautta. 
3. Tutkijat integroidaan sillanrakentajiksi: Ehkä kannattaisi laajentaa tätä Lissabon-kohtaa asiantuntijoilla, kehittämillä ja virkamiehillä. Tähän tavoitteeseen pitää kytkeä innovatiivisten ratkaisujen mukaan tuominen. 
4. Politiikkojen soveltamisalaa laajennetaan: On otettava hallintaan soteuudistuksen kriittiset yhtymäkohdat hallituksen kestävyysvajetta koskevaan talouspolitiikkaan, palvelujärjestelmän uudistamiseen sekä ennaltaehkäisevään toimintaan. Myös digitalisaatio on konkretisoitava kaiken ratkaisevasta hokemasta osaksi uudistusta. Käsitykset kustannusleikkauksista sekä vaadittavista investoinneista on eroteltava toisistaan. Ilman harkittuja investointeja ei myöskään saada aikaan kustannussäästöjä tai vaikuttavuutta.
5. Uusi politiikkainstrumentti otetaan käyttöön: Hallitusohjelmassa on uutena instrumenttina tämä maakuntamalli vaaleilla ilman verotusoikeutta. Se ei riitä, jos halutaan realisoida täsmennetyt tavoitteet. Valtion suunnittelu-, ohjaus- ja valvontarooli on uudistettava. Sotealueiden oma sisäinen politiikkainstrumentti on luotava - pelkkä kopiointi sairaanhoitopiirihallinnosta tai maakuntahallinnosta ei riitä.
6. Aikajänteitä pidennetään: Nyt hallitus on pidentämässä aina vuoteen 2020 aikajänteitä. Välietapit uudistuksessa pitää saada aikaan ja avoimesti kaikkien tietoon.
7. Eri politiikkojen välistä vuorovaikutusta täsmennetään. Tähän tavoitteeseen on hyvä malli olemassa "terveys kaikissa politiikoissa". Nuo vuosikymmenen takaiset periaatteet tulee uudistaa kattamaan myös sosiaalihuollon kaikkinensa sekä alueiden väliset roolit (kunnan osa, kunta, palvelujen tuottaja, palvelujen järjestämä, valtiovalta). (4)
8. Toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan systemaattisesti: Tässä on tämä tiedolla johtamisen haaste, josta olen kirjoittanut useaan otteeseen blogissani (viimeksi edellisessä kirjoituksessani). On helppo sanoa, että pitää arvioida vaikuttavuutta. Sen sijaan on vaikea rakentaa vaikuttavuusmittareita. Vaikeus tulee siinä, että emme elä suljetussa yhteiskunnassa laboratorio-olosuhteissa. Hyvä esimerkki vaikuttavuusarvioinnista on ennalta tehdyt arviot tilannekuvasta ja julkisen talouden tilasta. Kun tähän liitetään toimenpiteet, saadaan jo heti vastaan vaihtoehtoisten toimenpiteiden joukko vaikkapa linjalla leikkaaminen - elvyttäminen. 

Johtamisessa eri tasoilla on kannustettava luovuutta. Muuten ei saada aikaan hyviä innovaatioaihioita. Innovaatiot on puolestaan mietittävä siten, että niitä voidaan kokeilla ainakin rajallisesti. Jos ei muuta, niin tehdä simulointimalleja. Innovaatiokilpailujakin voidaan järjestää, jos tulokset ovat muutakin kuin keksijäpalkinnot. (5)
Soteasiat ovat esillä Innokylässä. Sinne vain mukaan.  https://www.innokyla.fi/</sup>

Päivitys 8.6.2015: Tero Tammisalo kommentoi kirjoitustani toisaalla LInkedInissä seuraavasti:

Tero Tammisalo

Hyvä kirjoitus. Olen usein havainnut innovaatioiden vähättelyä ja suoranaista "innovoinnin tappamista" myös tietoturvaan tai yksityisyyden suojaan perustellen. Monia uusia sovelluksia kritisoidaan ensimmäiseksi mahdollisista uhkista, vaikka nämä olisivat aivan teoreettisia. Tuotekehityksen parantamiseksi pitäisi aiheettoman kritiikin sijasta pyrkiä löytämään ratkaisuja riskeihin. Jos ratkaisuja ei ole, idean lyttääminen voi toki ollakin täysin aiheellista.

Päivitys 12.6.2015: Alivaltiosihteeri: Muutosvastarinta. Niin huumoripläjäys valaisee meitä ketjusta luovuudesta käytäntöön ja muutosvastarintaan. https://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM&app=desktop

Päivitys 13.6.2015: Tuoreessa Tietoasiantuntijat-lehdessä 2-3/2015 on Martin Stenbergin  kirjoitus "Tietopääoman kehittämisessä on monta ulottuvuutta - kaiken keskiössä aktiivinen ja luova ihminen": "Tietopääoma koostuu inhimillisestä (HC), organisatorisesta (OC) jam ulkoisesta (EC) sekä sosiaalisesta ja psykologisesta (SC)  ulottuvuuksista. ... organisaatioon syntyy osaamista ja tietoa vain älykkäästä lähteestä eli innovatiivisesta henkilöstöstä...Organisaatio oppii ja osaa, muistaaja unohtaa sekä luo uutta jäsentensä kautta....Oppivan organisaation näkökulmasta oppimissyklit tapahtuvat yklsilön, ryhmän ja organisaation sekä ulkoisten sidosryhmien välillä monisuuntaisesti ja palautteellisesti....Ydinkysymys on, osataanko henkilöstön osaamista todella hyödyntää?" Martin Stenberg on väitellyt aiheesta vuonna 2012: "Tiedon jakaminen organisaatiossa - kuinka aineetonta pääomaa kasvatetaan". http://www.uta.fi/ajankohtaista/vaitokset/tiedote.html?id=74570

Päivitys 13.6.2015: Mediuutisissa haastateltu ministeri Juha Rehulakin lienee oivaltanut sen, että kannattaa tukeutua oppivan organisaation ja asiantuntijoiden apuu. Hän viittaa soteuudistuksen tekemiseen myös linjalla alhaalta ylös eikä vain päinvastoin. En ole vielä saanut selville, tukeutuuko Rehula systemaattisesti julkisen hallinnon osaajiin vai poimiiko hän sopivimmat henkilöt ja ideat koriinsa.  http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/juha+rehula+kohtalona+soteuudistus/a1066373?utm_content=buffer472b7&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Viitteet

(1) Hannu Hämäläinen& Tuula Jäppinen & Sirkku Kivisaari: Mihin innovaatioita tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla, Yhteiskuntapolitiikka 76/2011 (THL:n julkarista saatavissa sähköisessä muodossa)
(2) Toim. Juho Saari: Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2008
(3) Toim. Juho Saari 2008: Juho Saari: Lissabonin strategia sosiaalisena innovaatioina, s. 164
(4) Terveys kaikissa politiikoissa: Tapani Melkas: Terveys kaikissa politiikoissa - periaate Suomen terveyspolitiikassa, Yhteiskuntapolitiikka 2013 (THL:n julkarista saatavissa sähköisessä muodossa)

(5) Innovaatiokilpailu:

"Kuopio Innovation Oy on käynnistänyt Sitran kanssa Games for Health Finland Challenge 2015 -kilpailun, jolla halutaan vauhdittaa hyvinvoinnin ja terveyden digitalisaatiota.
Kilpailussa haetaan uusia digitaalisia pelillisiä innovaatioita hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseen. Sen pohjana on tuore sosiaali- ja terveysministeriön sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Kilpailun keskeisenä tavoitteena on parantaa kansalaisen mahdollisuuksia huolehtia omasta terveydestään ja elämästään omatoimisesti ja tarvittaessa ammattilaisten tukemana.
Kilpailu haastaa kokeilukulttuuriin, yhdistämään ennakkoluulottomasti hyvinvointiteknologiaa, peleistä tuttuja elementtejä ja tuottamaan tietoa kansalliseen hyvinvointi- ja terveyspalvelujärjestelmään, esimerkiksi Taltioni -terveystiliin."
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/talous/innovaatiokilpailulla-potkua-hyvinvoinnin-ja-terveyden-digitalisaatioon/2060665