Tulevaisuuden SOTE – mutta kenen ehdoilla?, päivitys 16.4.2017

Tulevaisuuden SOTEssa eettisen periaatteet ovat kovilla, ja käsillä saattaa olla Orwellin maailma, jos sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden pelisääntöjä ei saada sovittua ihmisten ehdoilla.

Sote-uudistuksessa  ei ole keskitytty jo meneillään olevaan digitaaliseen murrokseen, jota tulevaisuustutkija Ilkka Halava tiivistää: ”Digitalisaatio irrottaa tuottavuuden materiasta, seinistä.  Digitalisaatio on vallansiirto järjestelmiltä ihmisille. Digitalisaatio on transparenssi taivas- ja tyrannia.” Uhat ja mahdollisuudet ovat murroksessa yhtä aikaa läsnä.

Tulevaisuustutkija Risto Linturi puolestaan esittää kymmenen kohdan muutosten listan VM:n julkaisussa Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet (VM – julkaisu 10/2017: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79260).  Onko näillä visioilla relevanssia tulevaisuuden SOTEssa?

Robottiliikenne, energiamurros ja urbaani biotuotanto muuttavat monin tavoin yhteiskuntaa – myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Yksilöllinen lähivalmistus ja lisätty todellisuus ovat hyvin lähellä kansalaista – asiakasta ja työntekijää. Ehkä näin muuttuu globalisaation nykyinen perusyhtälökin, jossa työ muuttuu rutiininomaiseksi ja halvaksi. Yksilöllinen lähivalmistus voidaan linkittää asiantuntijatyöhön, jolloin 3D-printtaus on ammattilaisen keino rakentaa ja luoda uusia apuvälineitä asiakkaalle. Esineiden Internet (IoT) avaa kansalaiselle itselleen tavat ohjata, optimoida, seurata, arvioida ja raportoida omia elintoimintojaan, omaa elämäntapaansa.
Suomalainen edelläkävijä näissä asioissa on Teemu Arina, joka on kumppaniensa Olli Sovijärven ja Jaakko Halmetojan kanssa tehnyt aiheesta kirjan vuonna 2016, ”Biohakkerin käsikirja”. Teemun avaama maailma on samalla mahdollisuus ja uhka. Lisätty todellisuus muuttaa kommunikoinnin ja ympäristön havainnoinnin mahdollisuuksia, kun esineiden Internet kytketään todellisuutta avattavilla laseilla – AR- laseilla. Todellisuus ja virtuaalitodellisuus yhdistyvät. Tavaroihin ja palveluihin liittyvä informaatio muuttuu lasien avulla todenkaltaiseksi. Tämä edellyttää, että kaikilla tavaroilla ja palveluilla on informaation avaava tunniste. Ihminen ja teknologia kytkeytyvät yhteen. 

Etiäis- ja palvelurobotiikka tulee vielä ihmisen rinnalle korvaten tietyt työprosessit, jopa oppien uusia työ- ja toimintatapoja. Robotiikan avulla voidaan minimoida erilaisia inhimillisiä riskejä. Yhteisöllisyys ja jatkuva oppiminen saa digitalisoituessaan mahdollistaa oppimisympäristöt missä tahansa ja mihin aikaan vain. Oppiminen on mahdollista vuorovaikutteisena 24x7 palveluna. Vuorovaikutteinen oppiminen voidaan siirtää fyysisestä tilasta digitaaliseen ympäristöön joko online-tapahtumana tai tuotteistettuna (Youtube- tyyppisenä) tapahtumana.  Mestari-kisälli-suhde digitalisoidaan.

Kohti ihmisen ja koneen liittoa?

SOTE- hakkerointi vie aihetta eteenpäin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen. Kun ihminen itse seuraa omia elintoimintojaan, hän voi samalla havaita, huomata, aistia uudella tapaa negatiivisia poikkeamia, ongelmia, sairauksia itsessään. Kyse on itsediagnostiikasta ja omatoimisuudesta, jossa lääkärien rooli ammattiauttajina muuttuu ainakin osittain hoidon määrääjästä sparraajaksi. Tekoäly (Wattson) ratkaisee, mikä ongelma potilaalla on ja mitä ongelmalle pitää tehdä. Lääkitys saadaan suoraan ilman lääkärin päättävää välikättä. Hoivan tarve tyydytetään palvelurobotiikkaa hyväksi käyttäen. SOTE -kulut laskevat, kansanterveys kohenee, mutta samalla saattaa yksityisyys kadota. Uhkana on kaikenlainen sertifioimaton hoiva ja ”lääketiede”. Ihminen on oman itsensä herra, mutta toisaalta riippuvainen luotettavasta tiedosta, luotettavasta omien toimintojen seurannasta jne. Ääripäässä joudutaan uudenlaiseen arvokeskusteluun siitä, mikä on asiakkaan/potilaan suhde ammattiauttajaan ja erilaisiin teknisiin apuneuvoihin, tekoälyyn jne. Jo nyt pohditaan EU-tasolla, pitäisikö tuoda yksilön rinnalle kumppani nimeltään ”Registered technical Person”. Kenen on vastuu tulevaisuudessa ihmisen pärjäämisestä, kun oma kyky vastata pärjäämisestä hiipuu. 

Älykäs tiedonkeruu. Kaikki tämä hyvä tulee mahdolliseksi älykkäällä tiedon keruulla, varastoinnilla ja analysoinnilla. Jakamis & alustataloudessa on kyse yleiskäyttöisistä toiminnoista, joita voidaan hyödyntää myös SOTEN  tiedonhallinnassa. Tiedonhallinnassa jakamis- ja alustatalouden aihio on VRK:ssa kehitteillä oleva KAPA – kansallinen palveluväylä. Sen avulla voidaan integroida keskenään eri tietolähteitä. Tämä tehostaa tiedonhallintaa ja voidaan rakentaa jatkossa monikäyttöisiä tietovarastoja tai tietoaltaita.  Tietoalkiot poimitaan suoraan palvelujen tuottajien toiminnanohjausjärjestelmistä yhteiseen tietoaltaaseen, josta sitten voitaisiin ammentaa tietoa eri tarkoituksiin – siis tutkimukseen, kehittämiseen, tiedolla johtamiseen, tilastointiin. Ei tarvita erillisiä rekistereitä.

Tulevaisuuden tutkijoiden maailma on uudella tapaa ihmisen ja koneen liitto. Se sisältää jatkuvan oppimisen, jatkuvan toiminnan ja työprosessien muutoksen. Se sisältää jatkuvan itsensä kontrollin, mutta myös pahimmillaan mahdollisuudet ulkoiseen kontrolliin. Eettisen periaatteet ovat kovilla. Orwellin maailma 2.0 saattaa olla todellisuutta pian, jos ei pelisääntöjä saada sovittua ihmisten ehdoilla.

Tämä juttu on julkaistu Tietoasiantuntija-lehdessä 1/2017.  

Olen joltain osin tämän aiheen kimpussa myös tulevassa kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". 

ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/ollilta-tulossa-kirja-tietojohtaminen.html

Päivitys 8.4.2017: Toimittaja Jaana Savolainen kirjoittaa HS:n pääkirjoitussivun kolumnissaan samasta aiheesta kuin minä ja lähes samoin argumentein otsikolla: "Kohta hoidan itse itseni tekoälyn avulla". http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005157691.html
Ei näe Jaanakaan tulevaisuutta aivan ongelmattomaksi: " Paljon ja vähän hoitoa tarvitsevia ihmisiä on helppo jaotella tilastoissa. Paljon haastavampaa se on käytännössä. Miten silloin tunnistetaan ihmisten erilaiset tarpeet? Kenelle voi tarjota etähoitoa ja kuka tarvitsee apua lähes kaikessa?"

Päivitys 16.4.2017: Hanna Moilanen: Miten digitalisaatio muuttaa sosiaaliturvaa?

Digitalisaatio voi pitkällä aikavälillä vähentää köyhyyttä.(Sosiaalivakuutus 10.4.2017): Artikkelissa nostetaan esille mahdollisuuksia ja ongelmia. Ongelmia tuo esille artikkelia varten haastataltu Anna Kontula.

"Sosiaalietuuksien ja sosiaalialan asiointipalvelujen hyödyt näyttävät jääneen digitalisaatiota koskevassa keskustelussa sivuraiteelle. Etuusjärjestelmään ja etuuksien käsittelyyn on kuitenkin luvassa suuria muutoksia viimeistään silloin, kun etuuspäätöksiä aletaan tehdä automatisoidusti tietokoneohjelmien avulla...Järjestelmissä on nyt tietoa enemmän kuin koskaan ennen, ja sitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti. Tekoälyä käyttävistä sovelluksista odotetaan apua tietomassan hallintaan ja käyttöön. Järjestelmiin luodaan älykkäitä algoritmeja, jotka yhdistelevät olemassa olevaa tietoa ja tulkitsevat sitä....Kontulan mukaan tukea tarvitsevat ihmiset eivät enää luota siihen, että sosiaaliturvajärjestelmä toimii heidän edukseen. Monilla on ikäviä kokemuksia systeemien monimutkaisuudesta ja tehdyistä virheistä. ”Jos digitalisaatio pystyy vähentämään sosiaaliturvan hakemisen ja sujuvan saamisen ongelmia, se vähentää samalla köyhyyden ongelmaa. Silloin ihmisillä on paremmat mahdollisuudet suunnitella elämäänsä pidemmälle tai olla parempia vanhempia”, Kontula pohtii."

http://sosiaalivakuutus.fi/miten-digitalisaatio-muuttaa-sosiaaliturvaa/?utm_campaign=sosiaalivakuutus&utm_medium=banner&utm_source=linkedin&utm_content=linkad&utm_term=miten