Espoossa yhdellä terveysasemalla jonot kutistettu minimiin - ihmeparannus?, päivitys 27.8.2017

Toinen ihme. HS teki samasta aiheesta jutun 27.8.2017 klo 16.30: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005342499.html

Ihme on tapahtunut Espoossa. Tätä ihmettä todistaa Länsiväylän uutinen 23.8.2017 (ks. oheinen kuva). Tämä organisaation "ihmeparantuminen" koskee tällä erää vain Samarian terveysasemaa, mutta hyviä merkkejä on muuallakin. "Iso muutos tapahtui muutaman vuoden aikana. - Parhaimmillaan ajan saa jopa samalle päivälle, vahvistaa lä'äkärin vastaanotolle tullut Riitta Westen." (1)


Itselläni tuli mahdollisuus testata ihan tarpeeseen perustuen Espoon Tapiolan terveysaseman jonokulttuuria. Ihme oli sielläkin tapahtunut. Soitin klo 12 terveysasemalle arkipäivänä. Vastasoitto tuli  ennakoidusti noin klo 13 ja hoitajan vastaanotolle pääsin puhelimessa annetussa ajassa klo 14.10. Ongelmani oli tutkittu ensin hoitajan toimesta ja sitten vielä lääkärin toimesta. Homma oli ohi klo 14.30 ja resepti oli kirjattu näkyville omakantaan. Espoossa on siis ainakin kaksi terveysasemaa, joissa jonot on selätetty.

Kirjoitin heinäkuussa VTV:n tutkimuksesta. Paljon ongelmia VTV löysi erityisesti paljon hoitoa vaativissa asiakasryhmissä. (2) Omani oli tästä asiakasryhmästä poikkeava ns. kertarysäys. Aikaisemmin olen kyllä kriittisesti puhunut ns. palveluketjusairaudesta, jossa tiedon kulku tökkii eri toimijoiden kesken. Olipa hieno systeemi tämä yhden kerran kuvio. Kyse oli hoitajan ja lääkärin yhteistyöstä - nopeasta ja tehokkaasta. Onkohan tässä eräs osaselitys jonojen selätykseen.

Samarian osalta kerrottiin, että taustalla on ns. Lean-ajattelun ajaminen terveysaseman prosessien läpikäyntiin, vikojen ja ongelmien hakuun sekä tätä kautta koko prosessin joustavoittamiseen. En saanut aikaa lääkärille vaan hoitajalle. Kyse oli tosin päivystystapauksesta. Olisiko muidenkin tapausten osalta ajateltu koko prosessi uusiksi.

Lean-oppien avulla on suunniteltu uusiksi alusta asti (mukaan lukien uuden rakennuksen suunnittelu) Järvenpään terveyskeskuksen toiminta. Uusissa tiloissa ja uuden toimintamallin mukaan on nyt toimittu vuoden 2017 alusta. Olisi kiva tietää, onko varsinainen toteutus toiminut suunnitelmien mukaan. Toiminnan muutos vaatii jatkuvaa uudistusmielialaa, ettei vanhat tavat ala jyrätä yli näiden uusien ajatusten. Johtaminen tiedon avulla on avainsana. Mutu-johtaminen vie helposti vanhoihin käytäntöihin. (3)

Seuraavaksi pitää systematisoida Lean-pohjainen terveysasematoiminta. Samalla pitää kierrättää hyvät uudet käytännöt kaikkien käsille. Tietojärjestelmät pitää virittää uuden käytännön toteuttamisen apuvälineeksi. Kaikki tämä on tehtävissä nyt ilman valtavia maakunta-sote-uudistuksia. Pelkät poliitikkojen maakunta-sote -himmelit eivät tätä uudistusta saa aikaan.

Päivitys 27.8.2017: HS:n juttu klo 16.30/ Maija Aalto: 

Espoo teki pienen ihmeen ja sai jonot pois kolmelta terveysasemaltaan – ”Ei tämä mitään tähtitiedettä ole” Tavallisen espoolaisen kannalta muutos tarkoittaa, että hän tapaa nykyistä useammin terveysasemalla hoitajan tapaamatta lääkäriä."Aika monen päivittäisen asian ratkaisemiseen terveysasemalla riittää hoitajan vastaanotto, mutta lääkärin pitää olla lähellä ja oikeasti saatavilla ja tulla myös heti potilaan luo, kun häntä tarvitaan. Jos potilas taas tarvitsee fysioterapeuttia tai psykiatrista sairaanhoitajaan, tämän pitää päästä näiden luokse mahdollisimman helposti."

 

Kyse on siis pitkälti työnjaosta ja sellaisista pienistä muutoksista töiden järjestämisessä, joiden ei pitäisi potilaalle edes näkyä.

”Tehdään viisaammin, ei enemmän kuin ennen”, Jaakovlew-Markus selittää.

Viitteet

(1) Samaria kutisti jonot varttiin ja viikkoon, Länsiväylä 23.8.2017/ Klaus Nurmi
http://lehtiluukku.fi/lehti/lansivayla/_read/23.8.2017/156604.html

(2) VTV:n tutkimus ja Ollin pohdinnat tutkimuksen tuloksista: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/07/asiakkaiden-tunnistaminen-ontuu.html

(3) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017: "Tapaus Järvenpää - tietojohtaminen JUST", s.93-95:
Avosairaanhoidon ajat on segmentoitu kolmeen aikojen kiireellisyyden perusteella. Segmentoinnissa jaotellaan asiakkaan eri ryhmiin pärjäämisen perusteella. Segmentoinnin kautta rakennetaan tuotteistus, joka perustuu DRGn (Diagnosis Related Groups) perusterveydenhuoltoon soveltuvilla luokitusvarianteilla (pDRG, dDRG). Hoidon porrastukseen kiinnitetään huomiota, otetaan käyttöön uusia hoitotapoja (kuten etävastaanotot, nettiterapioita). Kehitetään sähköistä ajanvarausta ja on otettu 2017 sähköiset ajanvarauksia käyttöön kaikilla vastaantootyötä tekevillä. Rakennetaan tietojärjestelmäarkkitehtuuri, joka mahdollistaa asiakkaiden ohjaamisen, seuraamisen ja organisaation toiminnan tavoitteiden määrittelyn ja seurannan.

Sydänkohtaus mittaa palvelujärjestelmän tehokkuutta ja vaikuttavuutta

HS-kuva 20.8.2017

"Yksinasuvat ovat muita alttiimpia kuolemaan sydänkohtaukseen. Koulutus ja tulot vaikuttavat sekä sairastumiseen että paranemiseen. Puolison korkea koulutustaso on yhteydessä parempaan terveyteen." (1)

Tällaisia päätelmiä on tehnyt Fanny Kilpi väitöskirjassaan, jonka väitöstilaisuus on 24.8.2017 Helsingin yliopistossa. Olen asiassa lehdistötiedotteen varassa. Päätelmät ovat kuitenkin linjassa yleensä koulutustason ja sosioekonomisen tilan vaikutukseen terveyseroihin. Rekisteriaineistoihin perustuvassa tutkimuksessa ei oletettavasti kuitenkaan pystytä tekemään hoitoprosessiin liittyvää vertailua. Sydänkohtaus on luonteeltaan äkillinen sairaus, johon pitää myös saada nopeasti apu. Nopean avun haku tapahtuu soittamalla 112- hätäkeskukseen. On ymmärrettävää, että yksin asujalla on hankalampaa soittaa kuin puolison kanssa asuvalla. Yleensä koulutustaso myös korreloi aktiviteettiin hakeutua hoitoon.

Mielestäni tämä sydänkohtaustapaus tuo esille monenlaisia taustoja. Ehkä ne on myös raportoitu Fanny Kilven tutkimuksessa. Minulle tulee mieleen seuraavia tekijöitä:

• jotkut henkilöt, ihmisryhmät ovat alttiimpia sepelvaltimosairauksille kuin toiset; karkeasti voidaan todeta kaksi taustatekijää: geeniperimä ja ympäristö; ympäristöön vaikuttavat elinolot ja myös koulutus, sosioekonominen asema; parempiosaisuus vs. huono-osaisuus; perimässä on puolestaan pitkät juuret eri alueisiin (kuten sairastavuusindeksi osoittaa)
• sydänkohtaus on tilannesidonnainen tapahtuma - varsinkin ensi kertaa, aivan uutena kokemuksena; kohtauksen saaja ja omainen ovat uuden tilanteen edessä  - on ymmärrettävä toimia nopeasti vaikka ei ole mitään varmuutta, mistä on kyse
• hoitoketju kodista - sairaankuljetukseen ja sairaalaan on riippuvainen siitä, miten tämä prosessi on kullakin alueella ratkaistu; ensihoidolle on asetettu tavoitteita, jotka toteutuvat hiukan toisistaan poiketen eri alueilla. http://stm.fi/ensihoito (2)

Kysymys on siis melko kompleksisesta kokonaisuudesta, jossa riskejä on monenlaisia. Mielenkiintoani tämä Fanny Kilven väitöskirja lisäsi, kun ajauduin seuraamaan erään läheisen prosessia. Iäkäs pariskunta (korkeasti koulutettuja, aktiivisia ja hyväkuntoisia) ajautui akuuttitilanteeseen aviomiehen sydänkohtauksessa. Vaimo soitti 112: een ja kymmenessä minuutissa ambulanssi tuli paikalle sekä hiukan myöhemmin lääkäriambulanssi. (valtakunnallinen tavoite 8 minuuttia lähes saavutettiin, viite 2).  Prosessi eteni nopeasti ja heti samana päivänä tehtiin pallolaajennus. Sekin onnistui hyvin. Toipuminen sai alkaa välittömästi. Prosessi toimi erinomaisesti - pääkaupunkiseudulla.

Ponteni kirjoittaa tämä juttu perustuu toisaalta edelliseen blogikirjoitukseeni "hoidon epätasa-arvo ei poistu hetkessä" ja toisaalta tähän konkreettiseen esimerkkiin.

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/08/hoidon-epatasa-arvo-ei-poistu-hetkessa.html

Sydänkohtauksen hoitoprosessi ja sen taustatekijät mittaavat koko terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja sen liittymistä ihmisten elintapoihin, elinoloihin jne. Mitä nopeammin ja tehokkaammin hoitoprosessi toimii, sitä parempi on ennuste. Toisaalta geeniperimä, koulutustaso, sosioekonominen asema ja elintavat vaikuttavat sairastumisriskeihin.

Huoleni on, että maakunta-SOTE-uudistus ei saisi sotkea toimivia hoitoprosesseja. Samojen organisaatiomallien toistaminen eri puolille Suomea saattaa johtaa siihen, että saadaan aikaan hoitoketjuja rikkovia uusia "himmeleitä", yhtiöitä, organisaatioita, joilla ei ole yhteistoimintaprosessit kunnossa. Muutosjohtajien on nyt huolella analysoitava, mitkä ovat toimivia ratkaisuja maakunnittain ja mitkä vaativat uusia menettelytapoja. On muistutettava erityisesti poliitikoille, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on monelta osin tehokas, kustannustehokas ja vaikuttava. Älkää nyt tätä hyvää perustaa hukatko!

Viitteet:

(1) Mediuutisten uutinen 19.8.2017 ja HS:n vastaavaan uutiseen liittyvä kuva 20.8.2017

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/puolison-koulutus-vaikuttaa-elinodotteeseen-sydankohtauksen-jalkeen-6669703

Puolison korkea koulutustaso on yhteydessä parempaan terveyteen. Etenkin sydänkohtauksen kokeneilla naisilla puolison koulutuksella on vaikutusta elinodotteeseen.
Tiedot ilmenivät Fanny Kilven Helsingin yliopistoon tekemästä valtiotieteen alan väitöstutkimuksesta.
Jos sydänkohtauksen saanut mies asuu puolison kanssa, hän elää todennäköisemmin pidempään kuin yksin asuva mies.

Korkein sydänkohtauksen ilmaantuvuus ja kuolleisuusriski on niillä, joilla ei puolisoa ole.
Parisuhteiden terveysvaikutukset saattavat riippua osin puolison sosioekonomisista resursseista.
– Naisilla aviopuolison kanssa asumisen terveyttä edistävät ominaisuudet näyttivät liittyvän näiden kotitalouksien parempiin materiaalisiin resursseihin, Kilpi sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Sekä omalla koulutuksella, ammattiasemalla, kotitalouden tuloilla että varallisuudella oli yhteys sydänkohtauksen saamiseen. Koulutus ja ammattiasema ennustivat kuitenkin vahvemmin sydänkohtauksien ilmaantuvuutta, kun taas materiaaliset resurssit kuten tulot ja varallisuus olivat voimakkaammin yhteydessä kuolleisuuteen.
Myös lapsuuden sosioekonomisilla tekijöillä, kuten vanhempien koulutuksella, ammattiasemalla ja lapsuuskodin asumistiheydellä, oli yhteys sydänkohtauksien ilmaantuvuuteen aikuisiällä.
Tutkija muistuttaa, että kansanterveyden ja terveyserojen kaventamisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota huono-osaisuuteen.
– Näin voitaisiin ehkäistä taudin puhkeamista ja tukea jo sydänkohtauksen kokeneita potilaita parhaiten, Kilpi sanoo.
Fanny Kilpi käytti tutkimuksessaa suomalaisia rekisteriaineistoja. Hän väittelee 24. elokuuta. Väitöskirjan nimi on Socioeconomic and –demographic determinants of myocardial infarction incidence and survival .

(2) Valtakunnallinen selvitys ensihoidosta 2011 (Valvira): https://www.valvira.fi/documents/14444/42787/Valtakunnallinen_selvitys_ensihoidosta.pdf

inShar

Väestön tavoittamisessa 8 minuutissa A- ja B -tehtävissä oli ongelmia jokaisella ERVA–alueella (taulukko 7). Myös sairaanhoitopiirien välillä vaihtelu väestön tavoittamisessa oli huomattavaa. Alueilla, joissa ensihoitotehtäviä on enemmän kuin yksi vuorokaudessa (RL 1), sairaanhoitopiirit olivat asettaneet tavoitteeksi saavuttaa 8 minuutin ajassa matalimmillaan 60 % ja korkeimmillaan 95 % väestöstä. Näistä korkean riskiluokan potilaista tavoitettiin matalimmillaan 67 % ja enimmillään 93,5 % väestöstä.

Hoidon epätasa-arvo ei poistu hetkessä, päivitys 18.8.2017

Mediuutiset teki kyselyn lääkärikunnalle hoidon epätasa-arvosta 6-7.2017.  (ks. viite).

Mediuutisten kuva 11.8.2017

Hoidon epätasa-arvo on tietysti paljon laaja-alaisempi kysymys kuin pelkästään lääkärin rooli hoitoprosessissa. Voidaan ajatella, että hoidon kysynnän lähtökohdissa on eroja. Jotkut sinnittelevät ilman mitään hoitoa eivätkä edes ajattele, että hoidosta olisi apua. Jotkut taas tietävät tarkkaan, miten on mahdollista käyttää palveluja ja käyttävät niitä. Valinta hoitoon voi olla myös eriarvoista. Siitä on merkkejä tässä Mediuutisten kyselyssäkin. Hyväosaiset preferoidaan huono-osaisten edelle. Tai yksinkertaisesti jostakin  hoitomuodosta on suhteellisesti enemmän tarjontaa kuin jostain muusta. Tästäkin on esimerkkejä Mediuutisten kyselyssä (kuten gynekologia, psykiatria, silmätaudit). Varsinaisessa hoitotapahtumassa voi olla myös epätasa-arvoa. Julkisella puolella voidaan säästää joistakin tutkimuksista ja hoidoista, kun taas yksityisellä puolella ja työterveydenhuollossa tarjonta on runsasta. Jälkihoidosta on kyselyssä mainintoja. Lääkkeet voivat olla kalliita ja toisaalta myös omahoitoon paneutuminen vaihtelee.

Hoidon epätasa-arvon taustalla on laajempia yhteiskunnallisia tekijöitä kuin pelkästään lääkärien käyttäytyminen tai lääkärien mahdollisuudet hoitaa potilaita. Tässä on nopeasti lista tekijöistä, jotka ovat monelta osin lääkäri-riippumattomia:

• koulutuspohja ja sosiaalinen asema vaikuttavat siihen, miten halutaan hakeutua hoitoon, miten tunnollisesti noudatetaan annettuja ohjeita ja lääkitystä - syrjäytyminen on ääri-ilmiö, joka voi sinänsä olla epätasa-arvon lähtökohtana
• hoitopalvelujen tarjonnassa on suuria alueellisia eroja: erot ovat syntyneet vuosikymmenten saatossa, joten niiden mukana on myös rakentunut toisistaan poikkeavia alueellisia hoitokulttuureja
• hoidon kysyntä, tarve ja tarjonta ovat aina epätasapainossa, koska viime kädessä on inhimillinen tekijä mukana kysynnässä, tarpeen arvioinnissa ja tarjonnan luomisessa
• geeniperimältämme olemme jakaantuneet Suomessa "alakulttuureihin": yleisesti tunnistettu alueellinen raja kulkee ns. Pähkinäsaaren rajojen mukaan. Isäni puolelta olen rajan nurjemmalla puolella (Kemi) ja äitini puolelta rajan valoisammalla puolella (Vaasa). sairastavuusindeksi näyttää hyvin erot.

Ja vielä yksi näkökohta. Hoidon epätasa-arvon taustalla ovat hitaat, sukupolvien takaiset tai ylisukupolviset taustat. Muutosten tekeminen edellyttää monenlaisia rakenteellisia muutoksia palvelujärjestelmässä sekä kulttuurissa. Lääkärien mahdollisuudet vähentää hoidon epätasa-arvoa ovat marginaaliset. Vuosien varrella ongelmaan on yritetty saada ratkaisua valtakunnallisella tasolla aina hallitusohjelmien kirjauksia myöden. Tutkimustakin on aiheen osalta tehty viljalti. SOTE-uudistukseen liittyen on jälleen nostettu esille ajatus "hyvinvointi ja terveys kaikissa politiikoissa". Kyse ei ole lyhyen, vaalikauden mittaisesta projektista, vaan pitkäaikaisesta investoinnista, jossa tulokset näkyvät vuosien saatossa. Ohessa oleva THL:n kuvio on eräs viitekehys tällaiselle ajattelulle. Poikkihallinnollisin keinoin hommaa pitäisi hoitaa - ei ole helppoa muiden poliittisten intressien puristuksessa. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus

Päivitys 18.8.2017/ HS-uutinen: Syy suomalaisten terveyseroihin löytyy elintavoista. Politiikka vaikuttaa terveyteen esimerkiksi työllisyyden kautta. Sote-palvelut voivat auttaa, jos sairauksien ennaltaehkäisyyn panostettaisiin enemmän. http://www.hs.fi/talous/art-2000005330193.html

Viite: Mediuutiset 11.8.2017 / Minna Pihlava

LÄÄKÄRIKYSELY

Hoidon epätasa-arvo huolestuttaa lääkäreitä

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/hoidon-epatasa-arvo-huolestuttaa-laakareita-6668513


Kansalaiset eivät saa tasa-arvoisesti terveydenhoidon palveluja. Tätä mieltä on 66 prosenttia Mediuutisten kyselyyn vastanneista lääkäreistä.
Kesä–heinäkuussa tehtyyn sähköpostikyselyyn vastasi 707 lääkäriä.
Epätasa-arvo ilmenee lääkäreiden mukaan monin eri tavoin: Potilailla ei ole varaa lääkkeisiin. Mielenterveyspotilas, vanhus tai kielitaidoton ei saa tarpeeksi hoitoa. Työterveyshuollosta saa enemmän ja nopeammin hoitoa kuin terveyskeskuksen kautta. Erikoislääkäripalveluita ei ole tasaisesti saatavilla koko maassa.

Lääkkeiden hinnat ovat kyselyvastausten mukaan arkipäiväinen keskustelun aihe vastaanotolla.

Hoidanko hyväosaisia paremmin?

Moni lääkäri arvioi Mediuutisten kyselyssä, että potilaan alentunut kyky järjestellä asioitaan johtaa huonompaan terveyspalvelujen saantiin. Esimerkiksi vanhus, mielenterveys- tai päihdepotilas tai vähään tyytyvä toimintakykyinenkin potilas saattavat jäädä vaille tarvitsemiaan palveluita
Kysyimme eri alojen lääkäreiltä, miten tällaisten potilaiden asioita voi edistää.
1. Miten lääkäri voi tunnistaa, että potilas on riskissä jäädä vaille tarpeellista hoitoa?
2. Mitä keinoja lääkärillä tai terveydenhuollon yksiköllä on edistää potilaan palvelujen saantia, jos tämä ei itse pysty ajamaan asioitaan?

Jonna Levola
Apulaisylilääkäri, Päihdepsykiatrinen konsultaatiotiimi, Hyvinkään sairaanhoitoalue/Hus
1. On hyvä tunnistaa omia ennakkoasenteitaan. Suomessakin tapahtuu priorisointia ja vääristymää hoidon aktiivisuudessa ja laadussa, vaikkei kukaan toivottavasti tietoisesti ajattele hoitavansa vähävaraista työtöntä huonommin kuin hyvin toimeentulevaa uraohjusta.
Toivoisin irtaantumista "ei kuulu minulle" -ajattelusta. Jos en minä hoida, kuka sitten? Voi myös kysyä itseltään, hoitaisinko tämän potilaan toisin, jos hän ei sairastaisi masennusta tai skitsofreniaa. Hoitaisinko toisin, jos hän olisi toimitusjohtaja? Tai kollega?
2. Hyvinkään sairaanhoitoalueen psykiatrian tulosyksikössä on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota sellaisten skitsofreniaa sairastavien henkilöiden hoitoon, joiden toimintakyky arjessa on heikko. Matti-nimisessä hankkeessa tuetaan aktiivisella hoito-otteella muun muassa somaattisen terveyden hoitoa, autetaan varaamaan aikaa terveyskeskukseen ja tarvittaessa mennään vastaanotolle mukaan.
Lisäksi Terveystupa-toiminnassa yleislääkäri tekee terveystarkastuksia ja antaa terveysneuvontaa sekä ohjaa tarpeen mukaan asianmukaisten palveluiden piiriin.

Taru Falenius
Kuntouttavan sairaalahoidon ylilääkäri, Turku
1. Geriatristen potilaiden hoito vaatii aina laaja-alaista otetta ja selvittelyjä, koska oireet ovat usein hyvin epätyypillisiä ja erilaisia kuin nuorilla. Sydäninfarktin sairastanut potilas voi olla kivuton tai infektiopotilas kuumeeton. Monet lääkkeet saattavat peittää oireita.
Lisäksi akuutin sekavuuden tai toimintakyvyn laskun syy on todennäköisesti monen tekijän summa. Ne pitää tunnistaa ja hoitaa, jotta tilanne saataisiin korjattua.
2. Kotihoidolla on suuri merkitys ikääntyneiden hoidossa. Asiakkaan toimintakykyä, vointia ja ympäristöä tulee aktiivisesti seurata. Mikäli toimintakyky laskee, tulisi syy aina heti selvittää ja hoitaa. Pelkkä palvelujen lisäys ei auta. Jos asiakas hakee esimerkiksi ateriapalvelua, rollaattorin tai lisää kotihoidon käyntejä, tulisi pysähtyä miettimään syytä. Geriatrinen moniammatillinen arviointi antaa tähän työkalun. Myös säännölliset kattavat kotihoidon lääkärin tarkastukset varmistavat sairauksien diagnosoinnin ja hoidon.
Osalla muistisairaista ei ole kotihoitoa, vaan huolenpidosta vastaa omaishoitaja. Omaishoitajia tulisi tukea ja neuvoa ja järjestää myös omaishoidettaville säännölliset terveystarkastukset. Lisäksi omaishoitajien terveydestä ja jaksamisesta tulee huolehtia.
Meidän pitäisi löytää myös apua tarvitsevat, palveluiden ulkopuolella olevat ikääntyneet esimerkiksi ikäneuvoloiden avulla.

Pia Hakio
Apulaisylilääkäri, Espoonlahden terveysasema, Espoo
1. Aika usein jo sairauskertomustietoja lukiessa. Potilaalla on paljon käyntejä useilla vastaanottajilla ja paljon päivystyskäyntejä. Hoitosuunnitelma ei toteudu tai muuttuu joka käynnillä, vaikka vaivat eivät muutu. Varatut ajat jäävät käyttämättä tai tutkimuksiin meno viivästyy.
Vastaanotolla riskin tunnistaa usein, jos potilas vaikuttaa avuttomalta toteuttamaan omahoitoa tai sitoutuminen omahoitoon on heikkoa.
Lisäksi jos potilaan asiointi terveyspalveluissa on toistuvasti vaikeaa ja tulee väärinymmärryksiä tai ristiriitatilanteita usein, on riski, että tarpeellinen hoito ei toteudu.
2. Oma nimetty hoitaja tai sosiaalihoitaja sekä lääkäri räätälöidysti tietyille potilasryhmille voi parantaa hoidon saantia ja laatuakin ja vähentää turhia tutkimuksia.
Vastaanotolla voi käyttää mahdollisimman paljon kirjallisia ohjeistuksia ja muistutelappuja sovituista tutkimuksista ja hoitotoimenpiteistä. Seuraavat kontaktiajat varataan mahdollisuuksien mukaan jo potilaan ollessa paikalla. Hyvät sähköiset työkalut ja yhteensopivuus muiden hoitoon osallistuvien tahojen kirjauksiin auttaisi.

– Uusia kalliita diabeteslääkkeitä jätetään ostamatta ja niitä pitää vaihtaa halvempaan sulfonyyliureaan. Osa vaan lopettaa lääkityksen kertomatta siitä, kertoo yksi vastaaja.
Moni mainitsi diabeteslääkekorvausten heikennyksen vaikuttaneen potilaiden mahdollisuuksiin ostaa lääkkeitä. Vuodenvaihteesta lähtien potilas on maksanut 35 prosenttia lääkkeen hinnasta itse, aina lääkekattoon asti.
Joskus lääkekatto vaikuttaa potilaiden lääkehankintoihin alkuvuonna dramaattisesti.
– Hoidan paljon reumapotilaita ja näen ns. tavallisillakin ihmisillä olevan merkittäviä hankaluuksia ostaa alkuvuodesta biologisia lääkkeitä, sillä heidän pitäisi maksaa kerralla vuotuisen maksukaton täyttävä summa. Sen seurauksena hoitoon tulee keskeytyksiä.
Toinen vastaaja puolestaan kertoo, että vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastava ajautuu toistuvasti osastohoitoon, kun tauti pahenee edelliseltä sairaalajaksolta saatujen lääkkeiden loputtua.
Jotkut vastaajat kertovat, että potilaat saattavat lykätä halpojen antibioottienkin hankintaa rahahuolien vuoksi.
Myös esimerkiksi psykoterapian tai poliklinikkakäyntien hinta estää hoidon.
– Tekonivelleikkaukseen menevä potilas siirtää leikkausta ja on menemättä, koska ei ole varaa hammashoitoon, joka tarvitaan, jotta voidaan leikata.
Asuinpaikka vaikuttaa hoitoon, arvioi moni vastaaja.
– Erityisesti mielenterveystyössä ja huumevieroituksessa on suuria eroja kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä, yksi vastaaja kirjoittaa.
Erikoislääkäripalvelujen saatavuuskin vaihtelee.
– Asuinpaikasta riippuen eri erikoisalojen vastaanotolle on aivan erilainen mahdollisuus päästä ja täysin erilaiset jonotusajat, yksi kyselyyn vastannut kommentoi.
Muun muassa neurologia, onkologia ja reumatologia saivat mainintoja alueellisen saatavuusvaihtelun aloina.
Psykiatrian, gynekologian ja silmätautien saatavuudessa on vastaajien mielestä ylipäätään ongelmia julkisessa terveydenhuollossa.
Julkisuudessa on säännöllisesti ollut esillä, että työterveyshuolto tarjoaa monesti nopeammin ja enemmän hoitoa kuin terveyskeskus. Tämä tuli esiin myös kyselyssä.
– Erikoislääkärien palvelua saavat työterveydenhuollon kautta työikäiset helpommin kuin vanhukset ja lapset, jotka ovat julkisen sektorin varassa.
Jonkun mielestä työterveyshuollossa tarjolla olevat palvelut ovat jopa kohtuuttoman hyviä.
– Erään valtionyhtiön johtoportaalla on työterveyssopimus, jossa sananmukaisesti lukee "Kaikki mahdolliset hoidot" (sic!). Saman firman duunareille ei kuulu juuri mitkään hoidot. Johtoporras on muutenkin terveempää kuin duunarit.
Toisaalta kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä, että kaikki saavat palveluja tasa-arvoisesti.
– Julkinen terveydenhuolto tarjoa varallisuudesta riippumatta laadukasta hoitoa potilaille, arvioi yksi vastaaja.
Lääkärivastaajista osa muistuttaa siitä, että eri sosiaaliryhmien väliset erot liittyvät elämäntapoihin ja esimerkiksi koulutukseen. Näiden tuomiin eroihin terveydessä on vaikea vaikuttaa terveydenhuollon keinoin.
Eikä kaikkien mielestä pidäkään.
– Kaikille terveys ei ole tärkeintä. Osa ihmisistä haluaa elää täysiä sillä tavalla kuin haluavat, vaikka sitten elämän pituus jäisi hieman lyhyemmäksikin [..] Asiakkaalle/potilaalle kerrotaan, kuinka on hyvä tehdä, mutta asiakas päättää kuinka tekee, kirjoittaa yksi lääkäri.

Valtaintressit kohtaavat myös maakunnissa, päivitys 7.8.2017

Tulevan maakuntahallinnon keskeinen maakuntapoliittinen haaste on puoluepoliittisen vallan sekä pienten ja suurten kuntien valtapyrkimysten yhteen sovittaminen. Miten käy kansalaisen ääni, erityisesti pienen kunnan asukkaan vaikutusmahdollisuudet.

Uudentyyppisestä maakunnan luottamushenkilöiden vallasta on vain kokemuksia Kainuun hallintokokeilusta. Se päättyi vuonna 2012. (1) Vallankäyttö maakuntatasolla ja kuntatasolla on sielläkin ollut eräs akilleen kantapää. Tulokset olivat ristiriitaiset. Oli kädenvääntöä maakunnan ja kuntien välillä. Oli haasteita perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Jonkun tutkimuksen mukaan saavutettiin jonkin verran säästöjä. Jotkut toiset tiedot viittasivat siihen, että säästöjä ei saatu erityisemmin aikaan.

Uusien maakuntien perustana on valtion suora resurssiohjaus. Ei ole maakuntaveroa. (2) Tämä seikka rajaa mitä ilmeisimmin myös luottamushenkilöiden valtaa. Oli rahoitusmuoto mikä tahansa, on maakunnan tasolla saatava tasapainoon käytettävissä olevat resurssit ja palveluiden tarpeet. Se on ollut Kainuun mallissa haaste, mutta on myös uudessa mallissa. (3)

Vallankäyttö ei ole mitään ihanteellista kansalaisten vallan siirtoa edustajille, maakuntavaltuutetuille. Puolueilla ja erikokoisilla kunnilla on näpit pelissä. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet saada kattavasti eri kuntien ja puolueiden tasapuolinen edustus valtuustoon on toiveajattelua. Uhkana on, että suurten puolueiden medianäkyvät persoonat ajautuvat myös maakuntavaltuustoihin. Maakunnista tulee helposti alueellisesta ja poliittisesti "sieluttomia", kasvottomia päätöksentekijöitä. Kytkentä peruskuntaan jää ontuvaksi. Kytkennät äänestäjiin jäävät ontuviksi.

Palvelujen asiakaslähtöisyys, asukkaiden osallistumismahdollisuudet ovat hienoja periaatteita, joita edistää myös Johanna Viidan (Kuntaliitto/maakunta-asioiden kehityspäällikkö) ja Kaija Tuurin (Diakonia-ammattikorkeakoulu) pääkirjoitus HS:ssä 2.8.2017. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005310756.html) Kirjoittajat nostavat esiin tiivistetysti seuraavaa:

• asiakasraadit ja osallistava budjetointi
• maakuntavaltuuston pitää riittävässä määrin edustaa alueensa asukkaita
• maakunnan tehtävänä on vastata asukkaiden palvelutarpeisiin asuinkunnasta riippumatta - tehtävä yhdessä asukkaiden kanssa
• maakunnista ja kunnista toistensa monipuolisia yhteistyökumppaneita asukkaiden osallisuuden kautta. 

Olisi hienoa saada selville, minkä demokratialisän maakuntahallinto tuo verrattuna nykyiseen kuntien ja kuntayhtymien demokratiaratkaisuun. Asiakasraadit ovat mahdollisia ja osittain toteutettukin kunnissa. Ne ovat myös mahdollisia kuntayhtymissä ja palveluntuottajienkin osalta. Nykyisessä järjestelmässä kuntavaalien tuloksen perusteella valitaan kuntayhtymiin edustajat. Ongelmana on nykyisessä järjestelmässä kuntien edustavuuden ja puolueiden edustavuuden välinen suhde. Tuloksena on pienten kuntien häviö kuntayhtymän demokratiassa. Näin tulee käymään myös maakuntavaalien tuloksena pienten kuntien osalta.
Asukkaiden tarpeista vastaaminen on ollut kuntien ja kuntayhtymienkin tavoite. Haasteet ovat olleet kuntien erilaiset mahdollisuudet tuottaa peruspalveluja. Uudessa mallissa on mahdollista tehdä toisin, mutta miten käy pienen kunnan peruspalvelujen eli palvelujen läheisyysperiaatteen. Kuka vahtii uudessa maakuntamallissa pienen kunnan etuja? Kuntayhtymän ja kuntien yhteistyöllä on nykytilanteessa tietty yhteys resurssien hallinnan osalta. Ja toisaalta kunnat voivat hoitaa peruspalvelunsa omien resurssiensa puitteissa. Maakuntamallissa pienillä kunnilla ei ole tätä mahdollisuutta.

18 maakunnan malli on tietysti aluepoliittinen ratkaisu. Mutta on myös ehkä löydettävissä perusteita maakuntaidentiteetille. Esimerkiksi maakuntalaulut ovat olleet osa identiteetin rakentamista. Mahtaakohan nykykoululaiset opetella noita lauluja? (4) Identiteetin sijaan merkityksellisempiä ovat työssäkäyntialueet ja sisäinen muuttoliike työn perässä. Tästä näkökulmasta 18 maakunnan malli on entisaikojen malli. Maakunta-SOTE-uudistusta tehdään kuitenkin tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Kesällä julkaistiin aluetutkijoiden kaksi laskennallista maakuntamallia: 7 maakuntaa ja 12 maakuntaa. Tein aiheesta blogikirjoituksen heinäkuussa. Tutkijoiden malli ei ole mikään aluepoliittinen malli. Eikä se kaikilta osin kunnioita maakuntarajojakaan. (5)

Hyvät ja huonot käytännöt esille. Maakuntahallinnon aloitukseen saatiin lisäaikaa. Kannattaisi nyt koota kaikki kokemus meiltä ja maailmalta vastaavien mallien luottamushenkilöratkaisuista. Joku taho voisi vaikkapa tehdä kyselyn kahteen suuntaan: 1) nykyisiin maakuntiin eli miten siellä toimii luottamushenkilövalta, mitä hyviä käytäntöjä tai heikkouksia löytyy, 2) sama kysely voitaisiin tehdä sairaanhoitopiirien kuntayhtymille.Käsiini sattui valmisteilla oleva maakuntahallinnon järjestämisen käsikirja. Siinä ei paljoa puututa tähän maakuntavaltuuston rooliin. Ehkä kannattaisi käsikirjaan koota hyvät käytännöt tältä osin. (6)


Viitteet

(1) Kainuun maakuntakokeilu: 
-  http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3078943/Sote_muutosjohtajan_maakuntakierros_13092016_MA.pdf/55685ad1-08d3-4fee-9d2a-8f38c0d94d74
-  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kainuun_maakuntahallinto

(2) Kaks-tutkimus: Puolet valtuutetuista kannattaa maakuntaveroa

Valtuutettujen niukka enemmistö (51 %) on sitä mieltä, että maakuntavero on osa maakuntien tehtävien rahoittamista 2020-luvulla, käy ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön valtuutettukyselyssä. Reilu kolmannes valtuutetuista (35 %) rahoittaisi maakuntia sekä valtion tulo- ja menoarvion, että maakuntien oman verotusoikeuden avulla. Joka kuudes (16 %) rahoittaisi maakuntien tulevat tehtävät pelkästään maakuntaverolla. Vastaavasti neljä kymmenestä (41 %) hoitaisi maakuntien rahoituksen pelkästään valtion tulo- ja menoarviosta. Vahvimmin maakuntaveron käyttöä osittain tai kokonaan (vaihtoehtoina valtion budjettirahoitus ja maakuntavero tai pelkkä maakuntavero) kannattivat vasemmistoliiton (73 %), vihreiden (66 %), RKP:n (60 %) ja keskustan (56 %) valtuutetut. Vahvin kannatus pelkän maakuntaveron käyttämiseen tehtävien rahoittamisessa oli vasemmistoliiton (27 %), vihreiden (26 %) ja RKP:n (26 %) valtuutettujen piirissä. Voimakkaimmin pelkän valtion tulo- ja menoarvion käyttämistä maakuntien tehtävien rahoittamisessa kannattivat kokoomuksen (55 %) ja perussuomalaisten (53 %) valtuutetut. SDP:n valtuutettujen kannat jakaantuivat: vajaa puolet (48 %) käyttäisi maakuntaveroa osana tai ainoana rahoituskanavana ja 44 prosenttia rahoittaisi maakuntia pelkästään valtion budjetin kautta.

http://kaks.fi/uutiset/puolet-valtuutetuista-kannattaa-maakuntaveroa/

(3) Kokeilusta käytyä keskustelua / Googlehaun saalista:

• Kainuun kehuttu maakuntamalli on tekemässä mahalaskun. 

Hesarin yllä olevan eilisen jutun mukaan kulut ovat ylittyneet reilusti eikä palvelutuotantoonkaan ole saatu toivottua puhtia ja suuruuden ekonomiaa. Henkilöstö ei ole osoittanut erityistä joustohalua vaikka suurta työnantajaa saakin palvella. Päinvastoin: huhupuheiden mukaan erilaiset kärhämät palkkausperusteista ja työsuhteen ehdoista eivät ota loppuakseen kun perusteena on eri kunnissa voimassa olleet rekrytointikäytännöt, joissa huonoimmin rekrytoineet ovat joutuneet maksamaan  parhaiten – kuten  kuntapuolella aina. Sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon päivystysvastaanotot ja –toimet tökkivät pahiten ja ulkoistettu toiminta tulee edelleen kalliiksi. On myös kyseenalaista, onko iso maakuntayhtymä onnistunut rekrytoijana edeltäjiään paremmin – ainakaan vielä sellaisia viitteitä ei ole näkyvissä. Hyvä kysymys on nyt sitten edelleen, mitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen  itse asiassa tarkoittaa ja miksi helkkarissa siihen pitää vielä tunkea mukaan sosiaalitoimi. Onko elinkaarimallista mihinkään?

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen ei ratkaise palvelutuotannon perusongelmaa: terveyspiiriin ei tule killinkiäkään rahaa mistään lisää eikä terveyspiiri poista millään muotoa haja-asutus- alueilla erikoissairaanhoidon yhteistyön ongelmaa: päinvastoin, jos kuvitellaan että erikoislääkärit paikkaavat entisin ehdoin perusterveydenhuollon ongelmat, erehdytään. Epätasainen vaativan erikoissairaanhoidon työn tarjonta ajaa erikoislääkärit paikkakunnalta. Poliitikkojen ei pidä itse ryhtyä liian syvällisesti terveydenhuollon johtajiksi, siitä ei tule mitään. Terveydenhuollon johtamisessa tarvitaan henkilöstöosaamisen rinnalla enne muuta alan kokemusta ja ymmärtämistä, se kannattaa jättää toimiville lääkäri-hoitajapareille, joihin henkilöstö luottaa. Suuruus ei perusterveydenhuollossa ole välttämättä kaunista eikä kännykkä korvaa osaavaa ja ymmärtävää henkilökuntaa - se kannattaa uskoa.

https://hannuheikki.vuodatus.net/lue/2007/02/kainuun-maakuntakokeilu-tasta-ei-meille-lappiin-ole-malliksi

• Kuntalehti 23.3.2012: Kainuun tilinpäätös 10,6 milj. euroa alijäämäinen 

Kainuun maakunta -kuntayhtymän tilinpäätös vuodelta 2011 on 10,6 miljoonaa euroa alijäämäinen. Kuntien maksuosuus kasvoi edellisvuodesta 6,7 miljoonalla eurolla, kun vastaavasti kuntarahalla katettavien nettomenojen kasvu oli palvelutarpeen lisääntymisestä johtuen 17,3 miljoonaa euroa. Elinkeinoelämän ja työllisyyden näkökulmasta katsottuna Kainuun vuosi 2011 oli melko hyvä. Työttömyys aleni 12,5 prosenttiin, joka on alhaisin luku sitten vuoden 1990.  Työttömien määrän arvioidaan painuvan keväällä alle 4 000:n. Kuntayhtymän budjetti ei pitänyt. Menot ylittyivät henkilöstömenoissa ja asiakaspalvelujen ostoissa ja tulot alittuivat asiakasmaksujen osalta. Maakunta -kuntayhtymän menojen kasvu oli viime vuonna 8,3 prosenttia. Kaikki katettavat vanhat alijäämät olivat vuoden lopussa yhteensä 12,5 miljoonaa euroa. Kainuun maakuntakokeilu päättyy ja maakuntaan valmistellaan kuntien johdolla kahta uutta kuntayhtymää, jotka ottavat pääsääntöisesti vastuulleen purkautuvan maakunta-kuntayhtymän tehtävät

https://kuntalehti.fi/uutiset/kainuun-tilinpaatos-106-milj-euroa-alijaamainen/

• Mielipidekirjoitus / Erkki Huovinen/ Keskisuomalainen 25.4.2015: Maakunnallisia hallinto–piiperryksiä ei kaivata lisää

On myös uskallettava kysyä, miksi Kainuun maakuntakokeilu ei johtanut juuri muuhun kuin riitelyyn? Rakenteellista kehittymistä ei ole onnistuttu alue- tai kehityspolitiikalla muuttamaan, olipa vallassa porvari- tai punamultahallitus. Kuinka maakunnissa huolehdittaisiin sitten oikeasta suhteellisuudesta? Alueneuvostoilla tai -valtuustoilla ei ole ollut suurta merkitystä. Niistä on jo riittävästi kokemuksia. Huolimatta maakuntakeskusten painoarvon keskittymisestä, yhdelle poliittiselle liikkelle voisi uudistuksessa syntyä suhteellisuudessa poikkeava ylivalta.Vielä vaarallisempaa olisi verotusoikeuden luovuttaminen maakuntatasolle. Tämä saattaisi johtaa sitten ennennäkemättömään ”siltarumpupolitikointiin”. Samoin jännitteet maakunta-keskusten ja alueiden muiden osien välillä korostuisivat. Kansalaisten on avoimessa hallinnossa helppo tarkistaa, mihin verotuksen virrat suuntautuisivat. Paljon järkevämpää ja tehokkaampaa on hoitaa voimavarojen kohdentaminen nykyistä valtionosuusjärjestelmää kehittämällä.Vaaleilla valittujen maakunnallisten osuusliikkeiden päättäjät eivät ole voineet rakenteellisille muutoksille mitään. Kauppoja ja ostoskeskuksia rakennetaan vain sinne, missä ovat asikas- ja kassavirrat. Tyhjentyneillä kylillä eivät enää liikennöi edes kauppa-autot.
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Maakunnallisia-hallinto%E2%80%93piiperryksi%C3%A4-ei-kaivata-lis%C3%A4%C3%A4/359241

• Elsi Katainen/Maaseudun tulevaisuus 17.2.2016: Tulevaisuuden kunta on yhteisöjen yhteisö

Kuntayhtymiin kasautuneet tehtävät ovat tehneet kunnista laihoja viestinviejiä. Lopulta paikallinen päätösvalta on kaventunut, mikä on latistanut päätöksenteon kiinnostavuutta ja demokraattista pohjaa. Vanhalta pohjalta jatkaminen olisi sinnittelyä, kun taas aito uudistaminen on avaamassa täysin uudet näköalat. Näen vahvasti sen, että kunnat palaavat juurilleen paikallisyhteisönä, uudistusmielisenä innovaattorina, joka kehittää tehokkaita toimintatapoja kuntalaisten hyödyksi. Kunnista tulee kuntalaistensa, yritystensä ja yhteisöidensä kumppaneita, sateenvarjo yhteisöllisyydelle. Tulevaisuuden kunta on ihmisten yhteisö, yhteisöjen yhteisö, jossa paikallinen elämäntapa ja kulttuuri nousevat elinvoiman moottoriksi ja kuntien keskinäinen erilaisuus sen polttoaineeksi. Muutos nykyiseen on merkittävä ja suunta on kohti parempaa.

• STM ja VM: SOTE- ja aluehallintouuditusprojekti: uudistuksen säästömekanismit, alustava virkamiesselvitys 4.11.2015

VATT on tuoreessa tutkimuksessaan arvioinut Kainuun hallintokokeilun kustannusvaikutuksia aiemmasta poikkeavalla menetelmällä (Hämäläinen & Moisio 2015). Sen mukaan kustannussäästöt ovat hyvin pienet, vuosina 2005−2009 yhteensä 4−34 miljoonaa euroa riippuen menoja koskevasta tilastotiedosta. Kainuun kokeilun parhaina käytäntöinä on kokeilua koskevassa loppuraportissa nähty sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, yhden järjestäjän koulutusmalli, rahoitusmalli ja talous sekä demokratiaan liittyen suorilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Toisaalta samaan aikaan oli erimielisyyksiä neuvottelukulttuurista ja yhteistyöstä sekä rahoitusjärjestelyistä. Kainuun

esimerkki osoittaa, että kustannusten kasvun merkittävä hillintä ei ole itsestään selvyys. http://vnk.fi/documents/10616/1865308/Arvio+sote-uudistuksen+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6ist%C3%A4+ja+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6mekanismeista.pdf/c5c53712-7b8c-4bae-aa62-3d8953f73d3a

(4) Maakuntalaulut: http://www.maakuntalaulut.fi/

(5) Maakuntien rajat uusiksi tutkijoiden analyysissä:
-  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/07/lopultakin-maakunnista-muutakin-kuin.html
-  http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005293389.html

(6) Maakuntahallinnon järjestämisen käsikirja: http://alueuudistus.fi/jarjestamisen-kasikirja  

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tueksi on laadittu järjestämisen käsikirja. Käsikirja on apuväline maakunnan järjestämistehtävien ja hallinnon organisointiin.

Käsikirjan ensimmäinen versio on julkaistu alueuudistus.fi-sivustolla. Sen tavoitteena on selkiyttää järjestämisen kokonaisuuteen liittyvät konkreettiset tehtävät. Tässä vaiheessa käsikirjassa painottuvat asiakas- ja asukasnäkökulma, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen liittyvät kysymykset sekä arviointi ja valvonta. Seuraavaan versioon tulevat näkyviin myös muut monialaisen maakunnan järjestämisen tehtävät.

Omakannan käytettävyys ja luotettavuus vielä koetuksella, päivitys 7.8.2017

HS- uutinen 5.8.2017

Omakannan käytettävyys ja luotettavuus edellyttää vielä skarppaamista koko tietoketjussa.

Puutuin 26.2.2016 omakannan ongelmiin. (ks. viite).  Tuolloin yksittäisten havaintojen perusteella huomasin, että omakantaan ei suinkaan viedä kaikkia tietoja ja osittain  tietojen viennissä on pitkä viive. Ongelma esimerkkitapausten osalta liittyi Espoon käytäntöihin. Tuttu virkamies STM:stäkin vastasi viestiini ja oli samaa mieltä ongelmasta. Oletettavasti käytännöt vaihtelevat kunnittain ja palveluntuottajittain.Käytäntöjen vaihteluun vaikuttaa kaksi tekijää: 1) lääkärien, hoitajien, osastosihteereiden paikalliset toimintakäytännöt, 2) paikallinen tietojärjestelmäratkaisu ja sen yhteydet Kanta-järjestelmään.

Miksi otan asian uudelleen esille?

1. Tein itse omakohtaisen havainnon tämän vuoden alkupuolella. Ereseptini oli hävinnyt avaruuteen. En löytänyt itse hakemalla omakannasta eikä ammattilainen löytänyt omilla hakumahdollisuuksilla. Reseptiä ei ollut olemassa, vaikka todisteellisesti lääke oli minulle määrätty ja olin sitä käyttänytkin annettujen määräysten mukaan. Asia onneksi järjestyi, kun toin mukanani lääkerasian ja osoitin näin asian todeksi.
2. Eräällä tuttavalla kävi niin, että osana pitkää hoitoprosessia tapahtui hoitovirhe. Se tuli kaikella tapaa selväksi, mutta tämä hoitovirhe ei näy mitenkään omakannassa. Siihen liittyvää dokumentaatiota on kyllä olemassa, mutta virhe on jätetty mainitsematta.
3. Toinen esimerkki on virheellinen kuumeen mittaaminen. Sekin jätettiin täysin huomioimatta erään tuttavani prosessissa. Virhettä ei myöskään kirjattu mihinkään. 
4. Omakohtaisena kokemuksena oli pitkässä hoitoprosessissa samanlaisia viiveitä dokumenttien ilmestymisessä kantaan.
5. Ja toinen mielestäni suurempi ongelma on rakenteellinen kannan ominaisuus. Jokainen hoitotapahtuma on erillinen word-dokumentti, joka on sitten kopioitu kantaan. Näin prosessin seuraaminen on tosi hankalaa. Itselläni oli mahdollisuus tehdä niin, että otin kopiot kaikista erillisistä episoditeksteista. Lähetin ne tutulle lääkärille. Hän kävi ne läpi ja teki prosessimaisen yhteenvedon vajaaseen liuskaan tekstiä. Nyt ymmärsin, miten homma eteni. Aikaisemminhan olen kritisoinut sairaalaympäristössä pitkittäistietojen saamisen ongelmia kuten kuumekäyrä, tulehduskäyrä. Tätähän ei saa tuosta kannastakaan irti.

Pitäisiköhän tehdä Kannan käytettävyydestä ja luotettavuudesta jokin pieni tutkimus/selvitys. 

Ajankohtainen kysymys on rokotustietojen ajantasaisuus. Tämähän on ollut tiedonhallinnan haaste vuosikausia. Rokotusrekisteri on ymmärtääkseni tulossa? Rokotustiedot pitäisi näkyä kattavasti myös omakannassa. Näinhän se pitäisi olla. Aihe on esillä HS:n 1.8.2017 julkaistussa kotimaan osaston jutussa: "Rokotussuojan voi tarkistaa kunnasta". "Rokutustiedot on kirjattu neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kertomuksiin. Moni on saanut lisäksi pahvisen rokotuskortin, mutta se on voinut kadota, tai tiedot eivät ole enää ajantasalla." Digiaika on tästä kaukana. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005309582.html

Ei nyt vain haukuta kantaa. Se on saanut paljon kunniamainintoja tietoteknisestä ratkaisustaan jne. Lähtökohtaisesti kyseessä on hieno palvelu. Onhan se maksanut maltaita, mutta silti. Esimerkiksi reseptin uusiminen on todella kätevää. Samoin asiointi apteekissa on kätevää sekä lääkkeen hankinnan että siihen liittyvän informaation osalta. S-tai K-kauppa eivät kyllä korvaa tätä henkilökohtaista lääkeinformaatiota tai pelkkä sähköinen informaatio. Apteekkeja tarvitaan, on kansalaisen kokemus.

Jälkikirjoitus: Toisaalla twitterissä Huovilan Mikko (STM) teki lyhyen huomion HS:n jutun pohjalta. On hyvä, että omakanta nostaa esille virheet. Olen samaa mieltä Mikon kanssa, mutta tämä ei riitä. On rakennettava virheiden tunnistamisesta taaksepäin tutkittu syy-seurausketju. Virhe pitää ymmärtää mahdollisisena hälytysmerkkinä suuremmasta ongelmasta. Tämä on osa oppivan organisaation perustaa.  Esimerkiksi tässä blogissa esiin nostettujen aineistojen ja kommenttien pohjalta pitäisi selvittää seuraavat asiat:

• Onko tietojen häviämisellä jokin selitys? Miten voidaan ennakoida, että tällainen ei tapahtuisi jatkossa? Pitäisikö vielä esim. yhdessä ammattilainen - asiakas/potilas katsoa, mitä omakannassa on kerrottu käsillä olevasta tapauksesta ja siihen liittyvästä lääkityksestä?
• Onko tietojen kirjaantumisella väärälle henkilölle jokin selitys? Pitäisikö rakentaa sähköinen varmistus hetulle, jos sellaista ei ole. tämä virhe on mielestäni hoidettavissa perustietojen linkityksellä. 
• Voidaanko jotenkin avata hoitovirheiden kirjaaminen? Pitäisikö jotenkin tutkia sisäisesti, jos omakannan dokumentaatiosta puuttuu kuvaus hoitovirheesta. Eihän se tule ennakoivan toiminnan osaksi, jos sitä ei havaita tietoisesti. Onhan olemassa terveydenhuollossa varsin laajasti käytetty Haipro-järjestelmä, jonne on tarkoitus kirjata jo läheltä piti-tapauksetkin. 
• Miten varmistetaan, että omakannassa ovat kaikki potilaan tiedot ja mahdollisimman ajantasaisesti? Tähänkin pitää rakentaa vaikkapa pari toimenpidettä: 1. ennakointi: ohjeistetaan, että tiedot pitää olla omakannassa viimeistään saman päivän aikana hoidon päättymisestä, 2. jälkiseuranta: potilaan tullessa hoitoon, on yhdessä käytävä läpi omakannan tietojen ajankohtaisuuden tila.

Päivitys 1.8.2017: FB:n puolelta tulee valitettavasti samansuuntaista kritiikkiä:
Heikki Halonen:  Juuri tähän kiinnitin taannoin huomion omalla kohdallani. Kolmen vuoden takaa minusta löytyvät labratulokset, mutta sen jälkeen vain lista otettavista labranäytteistä. Näin en kykene vertaamaan arvojen kehitystä mihinkään suuntaan.
Pirjo Tellervo Ropponen: Vasta sitten tapahtuu jotain kun tietosysteemit yhtenäisiä. Kohta 20 vuotta on puuhasteltu, nyt viimeiset pari vuotta Viron avustuksella todenteolla... Tallinnassa tuollaista ei voisi tapahtua. Otetut kuvat esimerkiksi siirtyvät suoraan henkilötunnuksella kyseisen henkilön tiedostoon samoin lääkäreiden lausunnot,labratulokset ....kaikki. Ja itse voi myös selata niitä omalla omalla ID-korttinsa ja salasanojen avulla. Papereita ei siirrteä missään vaiheessa.
Jouni Laurila: Käytettävyys surkea. Tosiaan hitaasti tulevat tiedot näkyviin jos tulevat edes ollenkaan. Tiedetäänkö edes syytä? Ihan onneton minkään seuraamiseen. Missä on se perusäly kannassa. Nyt se on ihan älytön......
Ja Ropponen jatkaa: Tuohan on se vanhakanta, jossa tietoja joudutaan konvertoimeen tai tallentamaan osittain mekaanisesti. Noin se on toiminut kauan. Valtion olilain mukaan tuettava kunnallisia tietijärjestelmiä...ja niitähän sitten osteltiin aika heppoisin perustein.

Päivitys 5.8.2017: HS-uutinen 5.8.2017: "Potilastiedoista löytyi vieraan naisen synnytys". 
...Kelan Kanta-palveluiden kehittämispäällikön Pia Järvinen-Hiekkasen mukaan vastaavia virheitä potilastiedoissa ilmenee aika ajoin. ”Ei se yleistä ole, mutta silloin tällöin tapauksia nousee esiin. Kansalainen huomaa Omakannasta, ettei jokin tieto täsmää. Terveydenhuollossa tiedot on tällöin saatettu kirjata väärälle potilaalle.”Henkilö näkee esimerkiksi merkinnän lääkärikäynnistä, jolla hän ei ole ollut. Järvinen-Hiekkasen mukaan kyse on inhimillisestä erehdyksestä.Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (Hyks) johtavan ylilääkärin Petri Bonon tietoon ei ole aiemmin tullut tapausta, jossa asiakas olisi löytänyt Omakannastaan vääriä tietoja. ”Yksittäisen potilaan kohdalla tarkkaa syytä on jälkikäteen melko mahdoton selvittää, mutta tällainen tilanne on erittäin harvinainen.” Bono epäilee virheen tapahtuneen, kun potilaan sairauskertomustekstiä on kirjoitettu tai käsitelty. Osa lääkäreistä kirjoittaa potilaidensa sairauskertomukset itse, osa sanelee kertomuksen purettavaksi tekstinkäsittelijälle. Oheinen kuva on tästä HS:n uutisesta. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005315144.html

Päivitys 6.8.2017: Katja Paavilainen kommentoi FB:n puolella: Mulle on myös käynyt sekä niin, että tiedoistani on löytynyt minulle määrättyä lääkettä vaivaan jota mulla ei ole koskaan ollut ja toisella kertaa niin, että lääkäri vahvisti puhelimessa että resepti on uusittu, mutta apteekki ei löytänyt tietoja. Silloin olisi kaivannut sitä vanhaa kunnon paperia.
Ja Pekka Myrskylä jatkaa tätä pohdintaa Katjan kommentin perusteella seuraavasti:

Onhan se nyt selvä, että jos tiedostoa "käsipelin" (tohtori tai hoitaja naputtelee) kartutetaan monella miljoonalla hoitotapahtumalla ja "reseptillä" vuosittain, niin virheitä syntyy, Aina ei henkilötunnista ole, se annetaan väärin vahingossa tai tahallaan tai tallentaja kirjoittaa väärin. Jos haku tapahtuu nimellä - niin lähes kaiken nimisiä on useampia ja lisäksi monesti voi olla oikeasti kiire, eli tarkistuksiin ei ole aikaa. Ollen ollut vastuussa kun 10 000 000 yksikkötietoa (henkilötm kiinteistöt, rakennukset, asunnot ja kesämökit "kopioidaan" paperilomakkeilta rekistereiksi - yksikkövirheissä päästään alle prosentin tasoon, niin on hyvä, enkä vielä puhu attribuuttitietojen virheistä (vaikka asunnon pinta-alaan tulee virhe) . niitä on paljon enemmän. Systeemiin pitäisi luoda paljon loogisuus - ja validisuustarkistuksia ml. henkilötunnukset - ehkä niin onkin. Lisäksi on selvää, että jos tiedoilla on monta sataa tallentajaa/päivittäjää, niin päivitysnopeuksissa on viiveitä ja pahimmassa tauksessa päivittäjällä on vaikka paha henkilökohtainen ongelma, jolloin tiedonsiirto saattaa jäädä tekemättä tai on mitä on. Muistan, että esim. muuttoliiketietoja jotkut kunnat päivittävät joka päivä, jotkut kaksi vertaa vuodessa.

Viite:
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/02/omakanta-systemaattiseen-kayttoon.html