sunnuntai 13. elokuuta 2017

Hoidon epätasa-arvo ei poistu hetkessä, päivitys 18.8.2017

Mediuutiset teki kyselyn lääkärikunnalle hoidon epätasa-arvosta 6-7.2017.  (ks. viite).
Mediuutisten kuva 11.8.2017
Hoidon epätasa-arvo on tietysti paljon laaja-alaisempi kysymys kuin pelkästään lääkärin rooli hoitoprosessissa. Voidaan ajatella, että hoidon kysynnän lähtökohdissa on eroja. Jotkut sinnittelevät ilman mitään hoitoa eivätkä edes ajattele, että hoidosta olisi apua. Jotkut taas tietävät tarkkaan, miten on mahdollista käyttää palveluja ja käyttävät niitä. Valinta hoitoon voi olla myös eriarvoista. Siitä on merkkejä tässä Mediuutisten kyselyssäkin. Hyväosaiset preferoidaan huono-osaisten edelle. Tai yksinkertaisesti jostakin  hoitomuodosta on suhteellisesti enemmän tarjontaa kuin jostain muusta. Tästäkin on esimerkkejä Mediuutisten kyselyssä (kuten gynekologia, psykiatria, silmätaudit). Varsinaisessa hoitotapahtumassa voi olla myös epätasa-arvoa. Julkisella puolella voidaan säästää joistakin tutkimuksista ja hoidoista, kun taas yksityisellä puolella ja työterveydenhuollossa tarjonta on runsasta. Jälkihoidosta on kyselyssä mainintoja. Lääkkeet voivat olla kalliita ja toisaalta myös omahoitoon paneutuminen vaihtelee.

Hoidon epätasa-arvon taustalla on laajempia yhteiskunnallisia tekijöitä kuin pelkästään lääkärien käyttäytyminen tai lääkärien mahdollisuudet hoitaa potilaita. Tässä on nopeasti lista tekijöistä, jotka ovat monelta osin lääkäri-riippumattomia:
  • koulutuspohja ja sosiaalinen asema vaikuttavat siihen, miten halutaan hakeutua hoitoon, miten tunnollisesti noudatetaan annettuja ohjeita ja lääkitystä - syrjäytyminen on ääri-ilmiö, joka voi sinänsä olla epätasa-arvon lähtökohtana
  • hoitopalvelujen tarjonnassa on suuria alueellisia eroja: erot ovat syntyneet vuosikymmenten saatossa, joten niiden mukana on myös rakentunut toisistaan poikkeavia alueellisia hoitokulttuureja
  • hoidon kysyntä, tarve ja tarjonta ovat aina epätasapainossa, koska viime kädessä on inhimillinen tekijä mukana kysynnässä, tarpeen arvioinnissa ja tarjonnan luomisessa
  • geeniperimältämme olemme jakaantuneet Suomessa "alakulttuureihin": yleisesti tunnistettu alueellinen raja kulkee ns. Pähkinäsaaren rajojen mukaan. Isäni puolelta olen rajan nurjemmalla puolella (Kemi) ja äitini puolelta rajan valoisammalla puolella (Vaasa). sairastavuusindeksi näyttää hyvin erot.
Ja vielä yksi näkökohta. Hoidon epätasa-arvon taustalla ovat hitaat, sukupolvien takaiset tai ylisukupolviset taustat. Muutosten tekeminen edellyttää monenlaisia rakenteellisia muutoksia palvelujärjestelmässä sekä kulttuurissa. Lääkärien mahdollisuudet vähentää hoidon epätasa-arvoa ovat marginaaliset. Vuosien varrella ongelmaan on yritetty saada ratkaisua valtakunnallisella tasolla aina hallitusohjelmien kirjauksia myöden. Tutkimustakin on aiheen osalta tehty viljalti. SOTE-uudistukseen liittyen on jälleen nostettu esille ajatus "hyvinvointi ja terveys kaikissa politiikoissa". Kyse ei ole lyhyen, vaalikauden mittaisesta projektista, vaan pitkäaikaisesta investoinnista, jossa tulokset näkyvät vuosien saatossa. Ohessa oleva THL:n kuvio on eräs viitekehys tällaiselle ajattelulle. Poikkihallinnollisin keinoin hommaa pitäisi hoitaa - ei ole helppoa muiden poliittisten intressien puristuksessa. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus
Päivitys 18.8.2017/ HS-uutinen: Syy suomalaisten terveyseroihin löytyy elintavoista. Politiikka vaikuttaa terveyteen esimerkiksi työllisyyden kautta. Sote-palvelut voivat auttaa, jos sairauksien ennaltaehkäisyyn panostettaisiin enemmän. http://www.hs.fi/talous/art-2000005330193.html





Viite: Mediuutiset 11.8.2017 / Minna Pihlava

LÄÄKÄRIKYSELY

Hoidon epätasa-arvo huolestuttaa lääkäreitä


http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/hoidon-epatasa-arvo-huolestuttaa-laakareita-6668513


Kansalaiset eivät saa tasa-arvoisesti terveydenhoidon palveluja. Tätä mieltä on 66 prosenttia Mediuutisten kyselyyn vastanneista lääkäreistä.
Kesä–heinäkuussa tehtyyn sähköpostikyselyyn vastasi 707 lääkäriä.
Epätasa-arvo ilmenee lääkäreiden mukaan monin eri tavoin: Potilailla ei ole varaa lääkkeisiin. Mielenterveyspotilas, vanhus tai kielitaidoton ei saa tarpeeksi hoitoa. Työterveyshuollosta saa enemmän ja nopeammin hoitoa kuin terveyskeskuksen kautta. Erikoislääkäripalveluita ei ole tasaisesti saatavilla koko maassa.
Lääkkeiden hinnat ovat kyselyvastausten mukaan arkipäiväinen keskustelun aihe vastaanotolla.

Hoidanko hyväosaisia paremmin?

Moni lääkäri arvioi Mediuutisten kyselyssä, että potilaan alentunut kyky järjestellä asioitaan johtaa huonompaan terveyspalvelujen saantiin. Esimerkiksi vanhus, mielenterveys- tai päihdepotilas tai vähään tyytyvä toimintakykyinenkin potilas saattavat jäädä vaille tarvitsemiaan palveluita
Kysyimme eri alojen lääkäreiltä, miten tällaisten potilaiden asioita voi edistää.
1. Miten lääkäri voi tunnistaa, että potilas on riskissä jäädä vaille tarpeellista hoitoa?
2. Mitä keinoja lääkärillä tai terveydenhuollon yksiköllä on edistää potilaan palvelujen saantia, jos tämä ei itse pysty ajamaan asioitaan?

Jonna Levola
Apulaisylilääkäri, Päihdepsykiatrinen konsultaatiotiimi, Hyvinkään sairaanhoitoalue/Hus
1. On hyvä tunnistaa omia ennakkoasenteitaan. Suomessakin tapahtuu priorisointia ja vääristymää hoidon aktiivisuudessa ja laadussa, vaikkei kukaan toivottavasti tietoisesti ajattele hoitavansa vähävaraista työtöntä huonommin kuin hyvin toimeentulevaa uraohjusta.
Toivoisin irtaantumista "ei kuulu minulle" -ajattelusta. Jos en minä hoida, kuka sitten? Voi myös kysyä itseltään, hoitaisinko tämän potilaan toisin, jos hän ei sairastaisi masennusta tai skitsofreniaa. Hoitaisinko toisin, jos hän olisi toimitusjohtaja? Tai kollega?
2. Hyvinkään sairaanhoitoalueen psykiatrian tulosyksikössä on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota sellaisten skitsofreniaa sairastavien henkilöiden hoitoon, joiden toimintakyky arjessa on heikko. Matti-nimisessä hankkeessa tuetaan aktiivisella hoito-otteella muun muassa somaattisen terveyden hoitoa, autetaan varaamaan aikaa terveyskeskukseen ja tarvittaessa mennään vastaanotolle mukaan.
Lisäksi Terveystupa-toiminnassa yleislääkäri tekee terveystarkastuksia ja antaa terveysneuvontaa sekä ohjaa tarpeen mukaan asianmukaisten palveluiden piiriin.

Taru Falenius
Kuntouttavan sairaalahoidon ylilääkäri, Turku
1. Geriatristen potilaiden hoito vaatii aina laaja-alaista otetta ja selvittelyjä, koska oireet ovat usein hyvin epätyypillisiä ja erilaisia kuin nuorilla. Sydäninfarktin sairastanut potilas voi olla kivuton tai infektiopotilas kuumeeton. Monet lääkkeet saattavat peittää oireita.
Lisäksi akuutin sekavuuden tai toimintakyvyn laskun syy on todennäköisesti monen tekijän summa. Ne pitää tunnistaa ja hoitaa, jotta tilanne saataisiin korjattua.
2. Kotihoidolla on suuri merkitys ikääntyneiden hoidossa. Asiakkaan toimintakykyä, vointia ja ympäristöä tulee aktiivisesti seurata. Mikäli toimintakyky laskee, tulisi syy aina heti selvittää ja hoitaa. Pelkkä palvelujen lisäys ei auta. Jos asiakas hakee esimerkiksi ateriapalvelua, rollaattorin tai lisää kotihoidon käyntejä, tulisi pysähtyä miettimään syytä. Geriatrinen moniammatillinen arviointi antaa tähän työkalun. Myös säännölliset kattavat kotihoidon lääkärin tarkastukset varmistavat sairauksien diagnosoinnin ja hoidon.
Osalla muistisairaista ei ole kotihoitoa, vaan huolenpidosta vastaa omaishoitaja. Omaishoitajia tulisi tukea ja neuvoa ja järjestää myös omaishoidettaville säännölliset terveystarkastukset. Lisäksi omaishoitajien terveydestä ja jaksamisesta tulee huolehtia.
Meidän pitäisi löytää myös apua tarvitsevat, palveluiden ulkopuolella olevat ikääntyneet esimerkiksi ikäneuvoloiden avulla.

Pia Hakio
Apulaisylilääkäri, Espoonlahden terveysasema, Espoo
1. Aika usein jo sairauskertomustietoja lukiessa. Potilaalla on paljon käyntejä useilla vastaanottajilla ja paljon päivystyskäyntejä. Hoitosuunnitelma ei toteudu tai muuttuu joka käynnillä, vaikka vaivat eivät muutu. Varatut ajat jäävät käyttämättä tai tutkimuksiin meno viivästyy.
Vastaanotolla riskin tunnistaa usein, jos potilas vaikuttaa avuttomalta toteuttamaan omahoitoa tai sitoutuminen omahoitoon on heikkoa.
Lisäksi jos potilaan asiointi terveyspalveluissa on toistuvasti vaikeaa ja tulee väärinymmärryksiä tai ristiriitatilanteita usein, on riski, että tarpeellinen hoito ei toteudu.
2. Oma nimetty hoitaja tai sosiaalihoitaja sekä lääkäri räätälöidysti tietyille potilasryhmille voi parantaa hoidon saantia ja laatuakin ja vähentää turhia tutkimuksia.
Vastaanotolla voi käyttää mahdollisimman paljon kirjallisia ohjeistuksia ja muistutelappuja sovituista tutkimuksista ja hoitotoimenpiteistä. Seuraavat kontaktiajat varataan mahdollisuuksien mukaan jo potilaan ollessa paikalla. Hyvät sähköiset työkalut ja yhteensopivuus muiden hoitoon osallistuvien tahojen kirjauksiin auttaisi.
– Uusia kalliita diabeteslääkkeitä jätetään ostamatta ja niitä pitää vaihtaa halvempaan sulfonyyliureaan. Osa vaan lopettaa lääkityksen kertomatta siitä, kertoo yksi vastaaja.
Moni mainitsi diabeteslääkekorvausten heikennyksen vaikuttaneen potilaiden mahdollisuuksiin ostaa lääkkeitä. Vuodenvaihteesta lähtien potilas on maksanut 35 prosenttia lääkkeen hinnasta itse, aina lääkekattoon asti.
Joskus lääkekatto vaikuttaa potilaiden lääkehankintoihin alkuvuonna dramaattisesti.
– Hoidan paljon reumapotilaita ja näen ns. tavallisillakin ihmisillä olevan merkittäviä hankaluuksia ostaa alkuvuodesta biologisia lääkkeitä, sillä heidän pitäisi maksaa kerralla vuotuisen maksukaton täyttävä summa. Sen seurauksena hoitoon tulee keskeytyksiä.
Toinen vastaaja puolestaan kertoo, että vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastava ajautuu toistuvasti osastohoitoon, kun tauti pahenee edelliseltä sairaalajaksolta saatujen lääkkeiden loputtua.
Jotkut vastaajat kertovat, että potilaat saattavat lykätä halpojen antibioottienkin hankintaa rahahuolien vuoksi.
Myös esimerkiksi psykoterapian tai poliklinikkakäyntien hinta estää hoidon.
– Tekonivelleikkaukseen menevä potilas siirtää leikkausta ja on menemättä, koska ei ole varaa hammashoitoon, joka tarvitaan, jotta voidaan leikata.
Asuinpaikka vaikuttaa hoitoon, arvioi moni vastaaja.
– Erityisesti mielenterveystyössä ja huumevieroituksessa on suuria eroja kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä, yksi vastaaja kirjoittaa.
Erikoislääkäripalvelujen saatavuuskin vaihtelee.
– Asuinpaikasta riippuen eri erikoisalojen vastaanotolle on aivan erilainen mahdollisuus päästä ja täysin erilaiset jonotusajat, yksi kyselyyn vastannut kommentoi.
Muun muassa neurologia, onkologia ja reumatologia saivat mainintoja alueellisen saatavuusvaihtelun aloina.
Psykiatrian, gynekologian ja silmätautien saatavuudessa on vastaajien mielestä ylipäätään ongelmia julkisessa terveydenhuollossa.
Julkisuudessa on säännöllisesti ollut esillä, että työterveyshuolto tarjoaa monesti nopeammin ja enemmän hoitoa kuin terveyskeskus. Tämä tuli esiin myös kyselyssä.
– Erikoislääkärien palvelua saavat työterveydenhuollon kautta työikäiset helpommin kuin vanhukset ja lapset, jotka ovat julkisen sektorin varassa.
Jonkun mielestä työterveyshuollossa tarjolla olevat palvelut ovat jopa kohtuuttoman hyviä.
– Erään valtionyhtiön johtoportaalla on työterveyssopimus, jossa sananmukaisesti lukee "Kaikki mahdolliset hoidot" (sic!). Saman firman duunareille ei kuulu juuri mitkään hoidot. Johtoporras on muutenkin terveempää kuin duunarit.
Toisaalta kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä, että kaikki saavat palveluja tasa-arvoisesti.
– Julkinen terveydenhuolto tarjoa varallisuudesta riippumatta laadukasta hoitoa potilaille, arvioi yksi vastaaja.
Lääkärivastaajista osa muistuttaa siitä, että eri sosiaaliryhmien väliset erot liittyvät elämäntapoihin ja esimerkiksi koulutukseen. Näiden tuomiin eroihin terveydessä on vaikea vaikuttaa terveydenhuollon keinoin.
Eikä kaikkien mielestä pidäkään.
– Kaikille terveys ei ole tärkeintä. Osa ihmisistä haluaa elää täysiä sillä tavalla kuin haluavat, vaikka sitten elämän pituus jäisi hieman lyhyemmäksikin [..] Asiakkaalle/potilaalle kerrotaan, kuinka on hyvä tehdä, mutta asiakas päättää kuinka tekee, kirjoittaa yksi lääkäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti