Sosiaalihuolto eri paria terveydenhuollon kanssa, päivitys 30.11.2017

Sosiaalihuollossa ja sosiaalityössä ongelmat keskiössä. (1). Sosiaalihuolto ja sosiaalityö on vain ajoittain mediassa ja silloinkin lähinnä ongelmien vuoksi. Mieleen tulee kolme tapausta, jotka ovat hätkähdyttäneet: tapaus Eerika, tapaus Porvoo ja tapaus toimeentulotuen siirto kunnista Kelaan. Lastensuojeluun liittyvät suoraan tapaus Eerika. Tapaus Porvoo puolestaan sai palstatilaa sen vuoksi, että isä tappoi lapsensa lähestymiskiellosta huolimatta. Sinänsä perhe ei ollut lastensuojelun asiakkaana. Vanhustenhuolto on myös sosiaalihuoltoa. Sieltä tulee mieleen vanhusten kaltoin kohtelu. (2)  Terveydenhuollossa kielteistä julkisuutta saavat pitkät jonot, odotusajat. Ja palstatilaa saavat erilaiset palvelujen karsintaratkaisut kuten Vaasan päivystys tai uhka karsia Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin palveluja. Edelleen ihmettelen painotuksia SOTE-keskustelussa. Yksityistämisessä, markkinoistamisessa puhutaan terveydenhuollosta mutta ei sosiaalihuollosta. SOTEn rakenneuudistuksia pohdittaessa viitataan vain sivulauseella sosiaalihuoltoon ikään kuin itsestään selvänä terveydenhuollon jatkeena. Ajoittain jopa kehutaan, että tämä Suomen uudistus tulee olemaan ainutlaatuinen. Se sisältää myös sosiaalihuollon.

Sosiaalihuollon asiantuntijat kertovat. Tapasin pari viikkoa sitten Nina Peroniuksen, joka on Pohjois-Suomen osaamiskeskuksessa, Poskessa töissä. Nina nosti esille vanhojen blogieni kannanottoja sosiaalihuollosta. Mukana ruokapöytäkeskustelussa oli myös muita sosiaalihuollon ihmisiä. Heidän mielestään ei riittävästi ymmärretä sosiaalihuollon erityisyyttä. Se ei ole samanlainen logiikaltaan kuin terveydenhuolto, eikä itse asiassa mikään terveydenhuollon jatke. Niina viittasi elokuussa pidettyyn sosiaalihuollon osaamiskeskusten seminaariin Seinäjoella. Siellä puhui Aila-Leena Mathiesen mm. sosiaalityön erityisyydestä. Ohessa on Aila-Leenan alustuksesta yksi kalvo. (3)

Sosiaalityön ydin perustuu Aila-Leenan mukaan seuraaviin tekijöihin: 1. ihminen sosiaalisessa ympäristössään, 2. ongelma ei ole ihminen vaan tilanne, 3. sosiaalityöllä on kaksoismandaatti: apu ja kontrolli. Mielestäni nämä kolme tekijää voidaan yleistää osaksi koko sosiaalihuoltoa. Onkin tärkeää, että sosiaalihuollon ja sosiaalityön ollessa kyseessä, toimitaan sosiaalisen ympäristön muodostamassa verkostossa. Verkosto voi olla tietoinen ja kaikkien osapuolten hyväksymä, mutta se voi osittain olla myös tiedostamaton. Verkoston ydin on asiakas perheineen, lähipiireineen, virallisine läheverkostoineen (asuin-, koulu-, työ- ja harrastusympäristö). Verkostoon kuuluu myös laajemmin asuinympäristö ja viime kädessä kunnan palvelut ja muut julkiset palvelut, kuten poliisi, palokunta ja Kela (mm. toimeentulotuen perusosa).  Sosiaalityön ja sosiaalihuollon ongelmat nousevat esille ihmisten tilanteista sosiaalisessa ympäristössä. Tilanteillakin on ominaista verkostomaisuus ja ongelmien sekä avun tarpeen kasautuminen. On tietenkin niin, että joidenkin ihmisten riskit ajautua ongelmiin ovat suuremmat kuin toisten ihmisten riskit. Tähän liittyy sosiaalihuollon ja sosiaalityön kolmas tekijä eli tuo kaksoismandaatti. Miten ja milloin sosiaalihuollon ammattilaiset puuttuvat  ihmisten ongelmiin. Onko se luonteeltaan apu vai kontrolli. Se on keskeinen ristiriita koko toiminnassa. Tähän liittyy myös olennainen juridinen ero terveydenhuoltoon verrattuna. Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätökseksinä.

Keskeistä sosiaalihuollolle ovat :

• sosiaalinen ympäristö - erityisesti lähiympäristö: onkin kysyttävä, miten lähellä on tuleva maakunta? Eikö lähempänä ole kunta, kunnan osa, kortteli, kylä jne. 
• sosiaalisen ympäristön verkosto, siis myös julkisten toimijoiden virallinen verkosto sekä lähiverkosto  - läheisyysperiaate hienosti sanottuna.
• ongelmien tunnistaminen: sen tekevät itse ongelmien ja avun tarvitsija sekä tietysti sosiaalityön/sosiaalihuollon edustajat oikea-aikaisesti sekä antamalla riittävän avun tai puuttumalla riittävällä kontrollilla tilanteeseen  - tähän tarvitaan riittävät voimavarat, tiivis yhteys koko verkostoon.

Terveydenhuolto on osa sosialisen ympäristön verkostoa. Terveydenhuollolla on verkostoroolissaan erityinen tehtävä kahdella tapaa:

• hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toimii ennaltaehkäisevänä toimintana läpi ihmisiän
• mielenterveyden ja päihdeongelmien erityispalvelut tuovat omalta osaltaan lisää apua niitä tarvitseville. 

Hallituksen eräs keskeinen SOTE-uudistuksen tavoite on eriarvoisuuden vähentäminen. Tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi, että tunnistetaan tilanteet, joissa eriarvoisuusmekanismit syntyvät tai uhkaavat syntyä. Tunnusomaista näille mekanismeille on moniongelmaisuus. Eli sosiaalisessa ympäristössä kriisiytyvät osalla ihmisiä tilanteet siihen pisteeseen, että omin voimin ongelmista ei selvitä. Yhteiskunnan viimekätisiä välineitä ovat erilaiset pakkotoimet ( huostaanotto, pakkohoito, holhous, lähestymiskielto). Kovia puuttumisia, kovaa kontrollia. Onnistumisia on vaikea mitata. Täydellisiä epäonnistumisia on paljon helpompi mitata ja etsiä syyllisiä. Toinen tärkeä tavoite hallituksella on integraatio, mikä merkitsee luopumista siiloista ja osaoptimonneista. Markkinoistaminen uhkaa vain lisätä siiloutumista ja osaoptimointia.

Auttaako SOTE-uudistus sosiaalisiin ongelmiin? Mielestäni EI. Perustelut olen esittänyt jo edellä. En ole myöskään löytänyt mallimaita, jossa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto olisi integroitu kaikilla tasoilla yhteen. Sosiaalipalvelut ovat jo rajallisesti nykyjärjestelmässäkin integroitu - kuten kotihoito tai vanhusten huolto. Auttaako kotihoidon ongelmiin SOTE-uudistus? Mielestäni EI. Uhkana on, että kotihoitoon uhrattavat voimavarat vain vähenevät kovassa maakunnan sisäisessä kilpailussa. Sitä paitsi oleellista on kotihoidon osalta yhteys muuhun lähiverkostoon (omaiset, omaishoitajat, vapaaehtoistyö jne). Auttaako SOTE-uudistus vanhusten huoltoa? Mielestäni EI. Pikemminkin uhkana on markkinoiden entistäkin suurempi keskittyneisyys, josta ei seuraa palvelujen laadun paranemista vaan jo monien kokemusten mukaan päinvastaista. Samoin kamppailu hupenevista voimavaroista saattaa johtaa vanhustenhuollon resurssien niukkenemiseen. Auttaako SOTE-uudistus sosiaalihuollon tietojärjestelmien uudistamisessa? Mielestäni EI. On jo pitkään nähty, että uudistamisessa mennään terveydenhuolto edellä. (vrt. Kanta-uudistus). Sosiaalihuollossa tietojärjestelmät ovat asianhallintajärjestelmiä, joissa synergia syntyy pikemminkin muualta kuin terveydenhuollosta. Tietysti lainsäädäntöä on uusittava niin, että tiedot kulkevat myös tarvittaessa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä.

Yksinkertaistetaan SOTE- uudistus. Jätetään sosiaalihuolto kuntien vastuulle.

Päivitys 27.11.2017: Hannu Laesvuori näkee toivoa maakunnassa tietojärjestelmien osalta twitterin puolella: Hannu Laesvuori‏ @hlaesvuori

Vastauksena käyttäjälle @NylanderOlli

Tietojärjestelmien osalta sosiaalihuollon tehtävien siirto maakunnille voisi auttaa. Nykytilanne on umpisurkea ja järjestäjän isompi koko pitäisi parantaa neuvotteluasemaa ja osaamista ostamiseen. #sote
Päivitys 28.11.2017: Minna Kälviä puuttuu samaan aiheeseen kuin Hannu Laesvuori FB:ssä:
"Sosiaalihuollossa ensimmäiset Kanta-liittymiset jo ensi vuonna pilottien voimin: @SosKanta (Twitter, Eksote), Valas-hanke (Vaasa), Turkka-hanke (Turku) sekä Ensi- ja turvakotien liitto. Joten kyllä täältä tullaan näkyville, vaikka on vaativaa saada sosiaalipalvelut näkyville ja lisätä ymmärrystä soteen." 
Päivitys 30.11.2017: Nyt tuli FB:n puolelta aktiiviselta emeritusprofessorilta Matti Rimpelältä kriittinen kommentti. Vastasin siihen samalla:
"Olen viime vuosina seurustellut sairaanhoidon, terveydenhoidon, neuvolan, perusopetuksen, varhaiskasvatuksen, sosiaalityön, lastenpsykiatrian kanssa. Kaikille näille on ominaista selittää ja perustella, miksi juuri heidän toimintansa on ainutlaatuista ja erityistä ja vaatii siksi omat erityiset teoriansa ja toimintamallinsa. Viimeksi pari päivää sitten kuuntelin paneelia ja kommentoijia, yhteensä kymmenkuntaa kansakunnan huipulta ja tuo erityisyys oli nyt huulilla perusopetuksen kannalta. Mutta onko erityisyys todellista vai vain oman insitituution insituution luomaa. Jospa kaikille yhteistä onkin 'tietointentensiivinen palvelu yksinkertaisesta kaoottisiin vaihtuvissa ympäristöissä ja tilanteissa (KIBS,yms)?"
Olli vastaa Matille:  Viimeinen Matin kommentin virke on hyvä, mutta en pidä pahana erityisyyden korostustakaan. Nythän SOTE-uudistuksessa pyritään kaikki saamaan samaan laariin sopivat ne sinne tai eivät.

Viitteet

(1) Sosiaalihuoltoa ovat: adoptioneuvonta, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, lastensuojelu, lastenvalvojen tehtävät, omaishoidon tuki, pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukeminen, päihdehuolto, sosiaaliasiamiestoiminta, sosiaalipäivystys, sosiaalityö aikuis- ja vammaispalveluissa, sosiaalinen luototus, toimeentulotuki.
Tarkka lukijani halusi korjata tätä vanhentunutta sosiaalihuollon palvelujakoa seuraavasti: "Vuonna 2016 THL on antanut määräyksen sosiaalihuollon palvelutehtävistä, jotka ovat: lapsiperheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, perheoikeudelliset palvelut, vammaispalvelut, päihdehuolto sekä lastensuojelu. Päihdehuolto ja terveydenhuollon päihdehoito muodostavat yhteensä päihdepalvelut. Mielenterveyshoito on terveydenhuoltoa, mutta sosiaalihuollon puolelta siihen osallistutaan eri palvelutehtävissä aina tarpeenmukaisten sosiaalipalvelujen (44 erilaista) avulla. Täältä löydän lisää tietoa palvelutehtävistä ja sosiaalipalveluista https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/palvelutuotannon-toiminnalliset-maarittelyt/sosiaalipalvelujen-luokitus paras taulukko on Palvelutehtävät ja niissä annettavat sosiaalipalvelut, joissa on myös lakiviittaukset. Sosiaalityön ajatellaan tässä luokittelussa kuuluvan osana lähes kaikkiin palvelutehtäviin. Sosiaalityö on myös ammattitehtävä, jota tekee sosiaalityöntekijä.

(2) Ollin aikaisempia kirjoituksia aiheeseen liittyen:

• lastensuojelu: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/lastensuojelu-kasvava-ongelma.html

• laitospaikkojen vähentäminen liittyy oleellisesti vanhusten ja vammaisten palveluihin: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/05/laitospaikkoja-vahentamalla-soten.html; https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/11/dementian-riskitekijat-ja-karu.html
  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/01/tampereella-tehdaan-toisin-hoivakoti-on.html
• vanhusten kaltoinkohtelu: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/06/vanhusten-ikaihmisten-kaltoinkohtelu.html  ; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/03/vanhusten-kohtelu-pelkka-laki-ei-auta.html
• syrjäytyminen: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/syrjaytyminen-kiellettyjen-sanojen.html ;http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/tyottomyys-ja-syrjaytyminen-kalliita.html
• toimeentulotuki: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/kela-selvitti-toimeentulotuen-tilanteen.html
• sähköiset sosiaalipalvelut (tietojärjestelmät): http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/sahkoiset-sosiaalipalvelut-syrjitty.html
• sosiaalihuolto ja SOTE-uudistus: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/03/so-so-eiko-tasta-voi-puhua.html

(3) Lapin sosiaalihuollon osaamiskeskus, Posken työntekijä Nina Peronius johdatteli minut tarkastelemaan sosiaalityötä Aila -Leena Matthiesenin esityskalvon avulla. Aila-Leena Matthiesenin esitys Seinäjoella osaamiskeskuspäivillä elokuussa 2017. "Esitelmän aihe oli toinen, mutta loppupuolella hän halusi nostaa esille joitakin ajattelemiaan sosiaalityön ja soteuudistuksen keskinäisiä haasteita." (dia on saatu Niina Peroniukselta kera oheisen tekstin.)

Dementian riskitekijät ja karu todellisuus, päivitys 15.12.2017

Dementian riskit. Lancetin Dementiaa koskevassa numerossa havainnollistettiin dementian riskitekijöitä oheisella kuvalla. (1) Väestöpohjaisten tutkimusten tuloksena Lancetin komissio on tunnistanut 9 riskitekijää:

• syntymä, 7%
• nuoruus: alhainen koulutustaso, 8%
• keski-ikä: kuulon menetys 9%, verenpainetauti 2%, lihavuus 1%
• loppuikä: tupakointi 5%, masennus 4%, fyysinen laiskuus 3%, sosiaalinen eristäytyminen 2%, diabetes 1%
• 35%:iin riskeistä voimme vaikuttaa; 65%:iin riskeistä emme voi vaikuttaa.

Lääkettä Alzheimerin tautiin on haettu vuosikymmeniä. Käsittääkseni ratkaisevaa lääkettä ei ole löydetty. Todennäköisyys dementian ilmaantuvuuteen kasvaa iän myötä. YLEn haastattelema gerontologian professori toteaa, että yli 90 vuotiaista puolella on dementia. (2) Yli 90-vuotiaiden osuus kasvaa jatkuvasti. Syvä dementia edellyttää jatkuvaa ympärivuorokautista hoitoa eli jotain sellaista, mitä nykyinen kotihoito (ml. kotisairaanhoito) eivät voi taata. Jokainen meistä voi vaikuttaa omilla elintavoillaan dementian ilmaantuvuuteen. Komission mielestä keski-iästä eteenpäin on riskitekijöitä, joihin voimme vaikuttaa (onko myös kuulon menetys tällainen - hieman ihmetyttää).

Ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan. Kaikesta huolimatta osa meistä saa iän karttuessa dementian, jonka ennuste on vaikeutuva eikä helpottuva. Tämä porukka tarvitsee ympärivuorokautista apua. Täytyy lisäksi muistaa, että meitä vanhenevia ihmisiä kohtaa myös muunlaiset toimintakyvyn heikkenemiset. Niissäkin ääripäässä on ympärivuorokautisen hoivan tarve. Tätä meille todistaa myös prof. Marja Jylhä. Viimeinen elinvuosi siirtyy eteenpäin, mutta palvelujen tarve ei häviä mihinkään. Vallitsestasta keskustelukulttuurista Jylhä toteaa: "Hoidon riittämätön saatavuus puhutaan pois."

VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki toteaa, että vanhusten laitoshoidosta voidaan 45% taittaa pois ja näin säästää soten kustannuksia. (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/11/soten-kustannukset-ja-saastot.html). Lähde, josta poimin tuon prosenttiluvun, ei kerro perusteita. Vuosikausiahan on voitu ikäänkuin "silmänkääntötempuin" vähentää vanhusten laitoshoitoa. Tämä temppu on ollut muuttaa laitokset palveluasumiseksi. Parhaimmillaan on kyse ratkaisevasta uudesta ajatustavasta, jossa erotellaan toisistaan palvelut ja asuminen. Hienoimmillaan voidaan häivyttää rajaa kotona asumisen ja muun asumisen välillä. Pahimmillaan on kyse kylmästä nimilappujen muuttamisesta ja hoito- sekä palvelukäytäntöjen pitämisestä ennallaan. Tuolloin on kyse vain kustannusten silmänkääntötempusta. Ei kotihoidon resurssejakaan ole toisaalta lisätty riittävästi. (3)

Asuminen ja hoivapalvelut. Kannatan asumisen ja palvelun erottelua toisistaan laskennallisena sekä hoidon järjestämisen ratkaisuna. Silloin voitaisiin kohdistaa kustannukset vertailukelpoisesti ja myös kohdistaa palvelut tarpeiden mukaan. Nyt tilanne on erittäin kirjava. On laitoshoitoa ja täysin siihen rinnasteista palveluasumista. Ja toisessa päässä on monenkirjavaa kotihoitoa. Kun tähän kokonaisuuteen vielä liitetään vanhusten palvelujen voimakas markkinoistuminen ja siihen liittyvä palveluasumisen keskittyminen, ollaan monelta osin yksityisten markkinoiden armoilla. Tämä näkyy niin itse vanhusten palvelujen saatavuudessa, omaisten haasteissa välikätenä toimimisessa sekä tietysti myös kunnan roolissa vastata palvelujen järjestämisestä.

Päivitys 15.12.2017:
Lisää tietoa Lancetilta dementian preventiosta: Lancet 12/2017:  http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(17)31363-6/fulltext
 

Viitteet

(1) Commissions from the Lancet journals: 

"Dementia prevention, intervention, and care Published: July 20, 2017

Dementia is the greatest global challenge for health and social care in the 21st century: around 50 million people worldwide have dementia and this number is predicted to triple by 2050. The Lancet Commission on dementia aims to review the best available evidence and produce recommendations on how to best manage, or even prevent, the dementia epidemic. Dementia is not an inevitable consequence of ageing and the Commission identifies nine potentially modifiable health and lifestyle factors from different phases of life that, if eliminated, might prevent dementia. Although therapies are currently not available to modify the underlying disease process, the Commission outlines pharmacological and social interventions that are able to help manage the manifestations of dementia." http://www.thelancet.com/commissions/dementia2017

(2) YLEn uutiset 19.11.2017: “Ei minua uskottu, kun sanoin, ettei äiti pärjää enää kotona” – Tutkija: Vanhusten omaan tahtoon vedotaan Suomessa irvokkaalla tavalla"
Seuraavassa on Ote uutisesta, jossa professori Marja Jylhä kommentoi kotihoitoa ja ympärivuorokautisen hoivan tarvetta:
"Gerontologian tutkimuskeskuksen johtaja, professori Marja Jylhä on tutkinut yli 90-vuotiaita suomalaisia, pitkäikäisyyttä, iäkkäiden ihmisten toimintakykyä ja heidän saamiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Jylhä korostaa, että suomalaisten eliniän piteneminen on sinänsä hieno asia. Seitsemän- ja kahdeksankymppiset ovat tutkitusti parempikuntoisia kuin ennen. Meillä on yhä enemmän elämästä nauttivia ikäihmisiä, vireät eläkeläiset ovat yhteiskunnassa tärkeä voimavara vaikkapa vapaaehtoistyössä. Perheissä on useita sukupolvia, lapsilla isovanhempia ja isoisovanhempia. Mutta asiassa on myös toinen puoli. Aiempaa vanhemmiksi elävät myös apua tarvitsevat huonokuntoiset. Yli 85-vuotiaiden kunto ei keskimäärin ole 15–20 vuoden aikana juurikaan muuttunut. Osa tutkijoista on seurannut jo jonkin aikaa huolissaan, miten juuri vanhoista vanhimpien suomalaisten saama hoito Suomessa heikentyy. Ihmisen raihnaisuusvaihe elämän loppupuolella ei ole kadonnut mihinkään. Tätä eivät päättäjät ole professori Marja Jylhän mielestä aidosti ymmärtäneet.  Arviolta puolet yli 90-vuotiaiksi elävistä kärsii dementiasta. Muistisairas pärjää kyllä aluksi yksin kotonakin, mutta pelkästään kotihoitoa parantamalla ei koko yhtälöä Jylhän mielestä ratkaista.– Kun ihminen on sellaisessa tilanteessa, ettei hän muista, onko kotona koskaan käynyt ketään, ei muista ottaa vettä eikä sitä miten hana toimii - ei hänen tule olla yksin. Varmasti siinä on vielä mielikuvitusta käytettävissä, esimerkiksi millaisia yhteisöllisiä asumismuotoja voi olla. Mutta yksin nämä ihmiset eivät voi olla." https://yle.fi/uutiset/3-9932949

YLEn uutinen 19.11.2917 Peruspalveluministeri: Laitoshoidon ja kotihoidon välille tarvitaan uudenlaisia hoitomuotoja. Peruspalveluministeri myöntää, etteivät palvelut ole yhdenvertaisia ja omaisten huoli läheisten pärjäämisestä kotona ymmärrettävää.

https://yle.fi/uutiset/3-9936924 

(3) THL 23.8.2017: Kotihoidon kasvava asiakaspaine kohdistuu suuriin kaupunkeihin
Iäkkäiden palveluissa painotetaan kotona annettavaa hoitoa laitoshoidon sijaan. Rakennemuutos on edistynyt, mutta eritahtisesti eri alueilla. Suurimmat haasteet ovat nyt Etelä-Suomen isoilla kaupungeilla.
https://www.thl.fi/fi/-/kotihoidon-kasvava-asiakaspaine-kohdistuu-suuriin-kaupunkeihin?redirect=https%253A%252F%252Fwww.thl.fi%252Ffi%252Fetusivu%253Fp_p_id%253D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%2526p_p_lifecycle%253D0%2526p_p_state%253Dnormal%2526p_p_mode%253Dview%2526p_p_col_id%253Dcolumn-2-1-3%2526p_p_col_pos%253D1%2526p_p_col_count%253D2

Tapaus verianalyysipalvelu - ennaltaehkäisyn uusi apuneuvo, päivitys 16.11.2917 Teemu tarkentaa

HS-kuva 12.11.17: toimitusjohtaja Teemu Suna, Nightingale Health

HS: 12.11.2017:Suomalaisyritys tutkii verinäytteestäsi, odottaako sydänkohtaus lähitulevaisuudessa – ”Monen asiakkaan on ollut vaikea uskoa, että palvelu on ylipäätään mahdollinen”. Terveysteknologiayritys Nightingale Health tahtoo, että sen menetelmällä ennustetaan vielä kokonaisten kansakuntien terveyttä. https://www.hs.fi/talous/art-2000005446085.html

Olin viime viikolla tietojohtamisen verkostopäivillä. Tämä verianalyysipalvelu ei ollut esillä päivillä, mutta paljon muuta. Palaan asiaan vielä erikseen. Sen sijaan aiheesta oli sunnuntain 12.11.2017 Hesarissa kokosivun juttu: "Enemmän irti verinäytteistä". Nuori yritys on nyt saamassa jalansijaa Singaporessa. Ideana on, että uudella verianalytiikkamenetelmällä voidaan kattavasti käyttää ennalta ehkäisevään toimintaan. Kirjoitin asiasta kirjaani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (Nordestradt 2017, 102-104) yhden luvun otsikolla "tapaus verianalyysipalvelu". Siteeraan tähän nyt kirjan arvio-osion.

 

Ollin arvio. Uusi verianalyysimenetelmä näyttää mullistavalta innovaatiolta verrattuna nykyisiin menetelmiin. Se on tehokas siinä mielessä, että voidaan tukeutua nykyiseen verinäytteiden keruujärjestelmään. Nykyisen järjestelmän selkärankana on laboratoriotutkimusluokitus ja sertifioidut menetelmän vertailukelpoisten tietojen aikaansaamiseen riippumatta siitä, mistä laboratoriosta on kyse. Nykyinen järjestelmä on myös kattava laboratorioittain. Tämä tarkoittaa prosessia lääkärin määräyksestä, näytteenottoon, näytteen analysointiin ja lääkärin tulkintaan Jotta uusi menetelmä saataisiin kattavaksi Suomessa, se tulisi sisällyttää tai korvata kaikissa laboratorioissa olemassa olevat analyysimenetelmät.  Muutoin menetelmän käyttö jää erityistapausten varaan, jolloin sen merkitys väestötason ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa menetetään. Riskiennustamismallien päälähteenä toimivat eri biopankit. Näin hyödyt voidaan saavuttaa myös ilman sitä, että se korvaa kaikkien laboratorioiden menetelmät. Hyötyjä voidaan realisoida välittömien palvelun käyttöönottavassa terveydenhuollon organisaatiossa. Sinänsä kansalaisen/potilaan kannalta menetelmä antaa mahdollisuudet seurata omia elintapojaan ja niiden vaikutusta sairauteen. Samoin on mahdollista kohdentaa ammattilaisten toimenpiteet nykyistä tehokkaammin eniten apua tarvitseville. Menetelmä on sinänsä tasoa IV (kyvykkyys, analytiikka), mutta sovellusmahdollisuudet kattavuuden kannalta ovat vielä tulevaisuutta.

Tietojohtamisen kyvykkyys. Niin tuo kyvykkyysarvioni perustui kirjassa luotuun tietojohtamisen kyvykkyyden mittaamistapaan. Arvioini oli kirjassa, että Suomessa ollaan likimäärin tason I-II, mutta aihioita on tasoille III-V.  Mielenkiintoista puolestaan tässä oman kirjani innovaatiossa on, että minut pyydettiin sitä kehittämään / tuotteistamaan tietojohtamisen itsearviointipalveluksi yritykseen nimeltä Citrus Solutions oy. Esittelimme sitä Citruksen demotuotteena viime viikon verkostopäivillä Pyhätunturilla. Saas nähdä, lähteekö tuo tuotteemme lentoon? Aihioita tuli. 

Päivitys 13.11.2017: Metodikysymyksiä. Linkedinin puolelta on tullut kaksi yksityiskohtaista metodista kysymystä, joihin vastaaminen on parasta tehdä Nightingale Healthin toimesta.

•  Antti Roine: Minusta avainkysymys on laajan biologisen datan kovarianssi. Uskon että pieni määrä avaintekijöitä riittää jatkossakin. Riskipotilaiden tunnistaminen ei kuitenkaan ole komplianssin veroinen ongelma. Toki kun NMR mahdollistaa usean analyytin tutkimisen, siinä missä yhdenkin, jos on muuten taloudellisesti mielekäs. Osaisiko joku Nightingale Health Ltd.:lla kommentoida asiaa?
• Niku Oksala:  Jos saadaan hurja määrä dataa yhdessä aikapisteessä ja sitä analyysiä sekoittavat ääretön määrä oskilloivia tekijöitä (ruokailu, uni, lääkitys, vrk-rytmi) yms., voidaan todeta että tarvitaan kunnollinen aikasarja, siis sarja verinäytteitä. Lisäksi samalla aikasarja lääkärin tulkintoja koneen rinnalle. Lopulta todetaan että resurssia onkin käytetty paljon enemmän kuin perinteisessä praktiikassa - on aivan selvää että tämä metodi päihittää perinteiset kokeet pistemittauksina. Lisäksi tulee muistaa että tieto siitä, tupakoiko, miten paljon ja miten kauan sitten lopetti selittää sydän-verisuonisairastavuutta kertaluokkia enemmän kuin mikään geneettinen tai metabolomiikkaan perustuva testi. Ainakaan en vielä tiedä ettei näin olisi.

Päivitys 16.11.2017: Teemu Suna tarkentaa verianalyysipalvelun metodia ja sen merkitystä Linkedinin blogissa: "Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon aika": Ohessa on ote Teemun kirjoituksesta:
....
"Yksilöllisiä eroja on mahdollista ryhmitellä perustuen terveyttä kuvaavien parametrien yhtäläisyyksiin yksilöiden välillä. Esimerkiksi yhdelle joukolle ihmisiä tietyt parametrit ovat keskeisiä sairastumisriskin näkökulmasta, kun taas toiselle joukolle muut parametrit voivat olla keskeisiä. Nämä ihmisjoukot ja niiden väliset erot sairastumisriskin näkökulmasta voidaan tunnistaa keräämällä suuri määrä verinäytteitä ja analysoimalla niistä suuri määrä terveyttä kuvaavia parametreja. Lopputuloksena muodostuu useita biologisesti samankaltaisia mutta toisistaan poikkeavia ihmisjoukkoja, joille voidaan suunnitella ja toteuttaa yksilöllisempää terveydenhuoltoa.
Sairastumisriskin ymmärrystä voidaan parantaa edelleen, mikäli analysoidaan myös aikasarjassa kerättyjä verinäytteitä. Aikasarjan avulla voidaan seurata miten terveyttä kuvaavat parametrit muuttuvat ajan suhteen. Verinäytteiden lisäksi parametreihin voidaan liittää lääkärin lausunnot, lääkärin määräämät interventiot ja potilaan itse antamat tiedot (esim. uni, liikunta, ruokavalio). Edellä mainittujen toimenpiteiden tavoitteena on lisätä terveyttä kuvaavien parametrien määrää, jotta kroonisten sairauksien monimutkaisuus voitaisiin ymmärtää paremmin. Mitä paremmin tässä onnistutaan, sitä kattavammin ja yksilöllisemmin voidaan ennustaa riskiä sairastua kroonisiin sairauksiin...."
https://www.linkedin.com/pulse/ennaltaehk%C3%A4isev%C3%A4n-terveydenhuollon-aika-teemu-suna/